Pitää vähitellen totuttautua syksyyn:  siihen, ettei koko ajan tule vettä taivaan täydelta, siihen, että aurinko paistaa joka päivä - ja pimeä tulee jo iltauutisten jälkeen.  Terve vaan, komea ja raikas syyssää.

Totuttelimme siis syksyn kauneuteen kirjallisen porukkamme kanssa Päijänteen niemessä, josta avautui huikaiseva näköala isolle selälle.  Nörtti oli jo laittamassa saunaa lämpiämään, kun sen sadan eksyttävän risteyksen jälkeen saavuimme paikalle - eksymättä kertaakaan.  Nörtti oli ottanut varaslähdön, tuli kanootilla melomalla pikapikaa lähes puolentoista peninkulman matkan, sus siunakkoon sitä poikaa (nimittelen vanhan ukon oikeudella: naiset ovat tyttöjä tai likkoja, miehet poikia tai poikasia).  Putkimies ja ruustinna sitävastoin olivat erehtyneet lukuisissa tien risteyksissa.  Kun saapuivat paikalle, toivat selvästi mukanaan reippaasti "sähköä", jolla olisi valaissut pienen huoneen moneksi tunniksi.  Olen aina korostanut sitä, että auto on paras paikka selvittää perheen pienet jännitteet - varsinkin, jos on kyse lomamatkasta ja takapenkillä pari kakaraa, iso koulimaton koira ja vapaana liehuva anoppi.  Tietysti vähemmälläkin pääsee alkuun. Tämä pari oli ihan kahdestaan.

No, se oli vain pikku sivujuoni ja pian päästiin miesporukalla pienen saunan pikkuruiselle lauteille.  Onneksi yksi meistä oli sen verran kapea, ettei tullut uloslyöntikilpailua, tai löylykisaa, jonka olisin hävinnyt kauhan mitalla.  Nörtti oli taas se urhea ja alkuperäinen sissi ja kävi uimassa hyisessä, mutta tyynessä vedessä.  Naiset olivat siinäkin keskimäärin parempia, kaksi kolmasosaa ainakin kävi naku-uinnilla (pois minusta , että katsellut olisin, mitä nyt vähän kurkin raportointimielessä).

Takkaan oli saunonnan jälkeen  kehittynyt kunnon makkarahiillos, jota käytimme törkeästi hyväksemme.  Putkimies ihmetteli, miten voikin loimutettu makkara ollakin niin hyvää.  Myöntelin näin olevan, vaikka arvelinkin Putkimiehen harjoitelleen kotonaan koko aamupäivän.  Itse söin vain kolme.  Olisi se neljäskin mennyt, mutta säästin sen kotiin jääneelle vaimoparalla, jolle se kelpasi mainiosti seuraavana päivänä, jopa ilman asiaan kuuluvia karsinogeenejä.  Meneehän se reissussa rähjääntynytkin tarpeeksi nälkäiselle.  Enkä tässä puhu itsestäni, vaikka en yleensä muusta puhukaan.

Naisten syömistä en vilkuillut yhtä tarkkaan, kuin heidän polskutteluaan, mutta ainakin Tulkilla oli tikussa onneton nakin retale, josta ei edes pieni ihminen kostu juuri ollenkaan.  Mystikkokin oli taittanut pihastaan oksan, joka oli täynnä... no niitä semmoisia C-vitamiinimarjoja, joita tarvitsee syödä vain kaksi päivässä, niin parantuu kaikista mahdollisista taudeista ja ilmastonmuutoskin peruuntuu.  Ei se kumminkaan muistia parantanut, vaikka söin niitä ainakin kymmenen.  Mystikko sukuineen asuukin tuossa ihan lähellä, että voin käydä ahtamassa niitä... pirun marjoja kourakaupalla.  Jos muistan.

Kaikkein herrasmiesmäisin porukasta oli kuitenkin Iita (esiintyy tässä omalla nimellään) paitsi, että se on tietysti nimenkin perusteella naispuolinen ja lisäksi blondi ja runsaan turkkinsa ansiosta pallomainen. Niin, hän oli hyvin hillitysti avonaisella ulko-ovella sen verran, että kuonollaan osoitteli makkaroiden suuntaan.  Nykyisin eläimiäkin pidetään dieetillä, mutta en voinut olla antamatta hänelle.  En voi yksinkertaisesti vastustaa blondeja, enkä brunetteja, enkä... Valitettavasti he kaikki pystyvät vastustamaan minua.  Paitsi tietysti makkaranpalalla lahjottu Iita ja vaimo, jolle vein sen periaatteessa kokonaisen makkaran, tosin reissussa rähjääntyneen.

Emmehän me kuitenkaan pääaihetta unohtaneet: Mystikko luki sairaan kauniin (huomaa moderni kielikuva) tarinan Turkista ja minä tietysti sen Karjunpään, joka oli kiusannut minua kaksi päivää niin, että kahdet päikkäritkin piti rajoittaa yhteen.  Muut eivät olleet kirjoittaneet mitään, vaikka olenkin melkein varma, että hekin osaavat.  Puhuivat muina henkilöinä läpiä päihinsä niin, että me kaksi kirjoituskykyistä kuuntelimme monttu auki.  Makkaran jämät vain lattialle tipahtelivat.  Ai niin, sanoihan se Ruustinna jotain kirjoittaneensa, mutta Putkimies oli sanonut, että se ei ole häntä ihtiänsä.  Siitä oli vähällä kehittyä illan toinen kevyterä, mutta sitten ei kuitenkaan, kun runttasimme Putkimiehen verbaaliseen paitsioon koko porukalla.  Mokoma söi siinä paitsiossa ollessaan vielä yhden makkaran, meinattiin laittaa saunaan jäähylle.  Mutta ei sitten kumminkaan, kun aurinko alkoi kauniisti laskea ja joillain orjilla alkoi heti alkuaamusta pitkä työpäivä - ja mikä kamalinta, kokonainen viikko.
Sitähän ei meikävapaaherra tajua ollenkaan, että heti maanantaiaamuna pitää lähteä lämpimästä vuoteesta jonnekin, minne ei missään tapauksessa haluasi.

Nörtti ja Tulkki lähtivät aikaisemmin, kun toisella oli vielä nörttitöitä ja puolilta viikon vielä Amerikan matka sinne, missä tuulee kovaa ja pyöreästi.  Ja Tulkki on aina muutenkin menossa tai tulossa.  Niillä kun käy, niin emännästä näkee vain semmoisia nopeita viuhahduksia: on vietävä lapsia, on haettava lapsia ja niiden kavereita, on mentävä töihin ja ylitöihin.  Tulkkaisin syitä tuollaiseen, jos osaisin viittoa.  Mutta kun jäi kouluaikaan nuo viittausharjoituksetkin tekemättä. Voi se olla niinkin, jos on monta lasta ja vielä työpaikkakin.

Me muut jäimme vielä vahtimaan takkaa, että hiillos hiipuisi eikä sinne jäisi yhtään Rautavaaran reissumiehen kissaa silmät auki.  Aurinko painui jo korkean, kuusikkoisen mäen taakse, mutta valaisi vielä jarven selkää.  Joku huomasi kaukana veden yllä kuumailmapallon leijailevan niin hiljaa, ettei se näyttänyt juurikaan liikkuvan.  Totesin viisaana, että näin tyynellä säällähän on mitä mukavinta lentää, kun ei tuuli riepottele mihin sattuu.  Ihailimme palloa ja maisemaa vielä hetken ja lähdimme ajamaan hämärtyvään iltaan.

Kotona avasin tiekkarin etsien uutisia.  Siellä, Päijänteellä, oli kahden hengen kuumailmapallo ollut vähällä joutua veden varaan keskellä laajaa selkää, kun virtaukset eivät olleet antaneet tarvittavaa nostetta.  Lopulta pääsivät kuitenkin vastarannalle Haukanmaalle, josta pelastuslaitoksen miehet olivat heidät keränneet varusteineen.  Joku neuvokas venemies oli tajunnut hädän ja hälyttänyt apujoukot. Pysyi miehilläkin housut kuivina.

Että oli kaiken kaikkiaan ihan luonnikas reissu, vai mitä.  Eihän siihen tarvita kuin kaunis ilma, ihmeellinen niemennokka, yksi blondikoira ja muutama upea ystävä.  Ai niin, meinasi makkarat unohtua, merkillä ei mitään väliä!