Suomi lilluu tyytyväisenä upeasta säästä.  Oli sitten kotona, mökillä, matkalla - kunhan on kotimaassa - niin ei sään puolesta paremmin voisi olla.  Vanhojakin ihmisiä kehotettiin vaikka karkaamaan sisätilojen hämähäkinseitteisistä nurkistaan ulos vaivaistalon pihalle nauttimaan auringon valosta keräämään D-vitamiiniä mahdollisen talven varalle.

Itse en usko talveen.  Pakkohan sen ilmastonmuutoksen on jo nyt näkyä.  Se on juuri tätä: ikuinen kesä ja paratiisi elinaikanamme!  Ei siihen tarvita edes joulupukkia sekoittanaan vuodenaikoja.  Pukki menköön eläkkeelle, emme tarvitse muuta kuin aurinkovoiteita.

Tällä upealla säällä ei kannata edes istua koneella.  Vain sekopäät tekevät niin.  Joka sanoo parhaillaan kirjoittavansa kannettavalla ihanassa auringonkilossa, se valehtelee rankasti.  Sillä ei ruudulta mitään erota.  Se on kuin pankkiautomaatin ruutu vasten aurinkoa, jolloin nappuloita painelee vanhasta muistista toivoen parasta.

Tietysti siellä jo muutamat osoittelevat, että ähäkutti, siinäpä vasta sekopää:  itse istuu pimeässä luolassa kylmänkalseaa ruutuaan tihrustellen!

Myönnän syytökset oikeiksi ja kärsin suunnattomia henkisiä vatsanväänteitä ja aivokuoliota kanssa.  Ainoa - ja pätevä - puolustukseni on se, että haluan varoittaa muita syyllistymästä synneistä pahimpaan:  suomalaisen aurinkopäivän hukkaamiseen toisarvoiseen bloggaamiseen.

Kyllä, kyllä, olen menossa jo!

Niin on aurinkokin.  Mihin se nyt?