Ennen vanhaan töissä ollessani vihasin talviaamuja, jolloin piti pimeässä herätä kelloradion vihaiseen hälyääneen ja kompuroida aamutoimiin, kurkkia kohta säleverhojen raosta sysipimeyteen ilmoja tiiraillen.  Useimmiten aamukahvikin jäi juomatta. Laitoin sitten työmaalla kahvin valumaan, ja kuuman kupin jälkeen poltin ensimmäisen tupakan.  Siinä vaiheessa minua kärsi puhutellakin ilman, että olisin heitellyt nyrkinkokoisia katseita.

Se hyvä puoli työmaassa oli, että pimeimpään talviaikaan saattoi noudattaa edellämainittua systeemiä.  Eli ikäänkuin varovaisesti ujuttautua työpäivän tehtäviin:  ensin oltiin ihan hiljaa ja pikkuhiljaa siirryttiin työkavereiden kanssa verbaaliselle tasolle, varovasti ja sanaverbalismia vältellen. Kun kaikki tunsivat toistensa vahvuudet ja varsinkin heikkoudet kommunikoinnissa, niin koskaan ei jouduttu varsinaiselle törmäyskurssille.

Se oli siis talvitilanne, kun ei ollut kiire päällä, vaan oli varaa olla oma itsensä.  Mutta kun kevään tullen älysi nousta samaan aikaan auringon kanssa niin, että molemmat hymyilimme jo ennen seitsemää, niin oli työmaallakin ihan erilaista.  Jo senkin takia, että hommat piti laittaa täysille hetikohta.  Toki kahvit juotiin ja pantiin suunnitelmat järjestykseen ja leuatkin louskuttivat auringon lämpöisinä koht´sillään.  Hommat hoituivat ja päivä suli äkkiä neljään ja joskus jopa puoleen yöhön siinä kiireessä.

Kuitenkin oli vielä valoisaa kotiin tallustaessa raukeana ja jollain tavalla tyytyväisenä siitä, että siltäkin päivältä oli hommat niputettu.  Eikä pimeyttä tarvinnut sälekaihtimilla hakea; riitti, että heitti itsensä petille ja latasi luomet silmien päälle.

Yön aikana olivat uudet työt muhineet valmiiksi tehtäviksi.  Eikä aikaakaan, kun oli juhannus vastassa ja  mielessä välahti  tuleva loma.  Mutta vielä piti painaa parit pitkät ja hoppuisat viikot.

Olen aina ollut auringon palvoja, vaikka nykyisin istunkin varjon puolella ja kunnioitan Ra:ta (se faaraoitten auringonjumala) mieluummin sieltä hämärämmältä puolelta, ettei vanha nahka pala pohjaan.