Mikä estää?  Mikä estää vanhanpuoleista miestä valvomasta vaikka koko yötä ja nukkumasta seuraavaa päivää.  Varsinkin, kun se huominen lienee yhtä hämärä kuin viime yö tai marraskuun alku ennen lumen tuloa.  Ei edes ole käskytystä miltään taholta nousta tiettyyn kellonaikaan huuhailemaan luterilaisesti, että tänäänkin tarttis tehdä jotain hyödyllistä ja maailmaa parantavaa.  Vaan voi maata ihan niin pitkään, kuin silmäluomet jotenkin pysyvät kulmakarvojen alapuolella olevien pallukoiden verhona.  Vasta sitten kun kahvin himo ja vessahätä pakottavat liikkeelle, saattaa kokeilla säärien kannatuskykyä, avata varovasti makuuhuoneen säleverhoja ja raottaa niitä Karvisen näköisiä silmämunia tarkistaakseen, ettei vaan keskipäivän aurinkolaser yritä lävistää aivoja.  Vaakasuorien säleiden välistä aivot kirjaavat pystysuoraa märkää, joten tänäänkään ei tarvitse vaivautua rusketussessioon tai puutarhaviidakon raivuuseen, vaan päivän liikunta- ja laihdutusohjelmaan riittää parinkymmenen metrin matka postilaatikolle.  Sillä ilman aamun lehteä ei saa kunnon tuntumaa  kahvin aromiin eikä paahtoleivän päälle paksuna kerroksena levitettyyn öjyyn hukutettuun Abban tonnikalaan. Sen jlkeen on käytävä täysistunnolla seurana joku hyvä kirja - viimeksi Mankellin Italialaiset kengät.  Sitä ennen olen kuitenkin herättänyt vaimon, joka sekin on oppinut vanhoilla päivillään tavoille, eikä aamuisin kuku kesäkäkien tapaan.  Paitsi joskus se istuu jo valmiiksi keittiön pöydän ääressä kärsivällisenä ja odottaa, että minä laitan sen kahvinkeittimen murisemaan ja leivänpaahtimen hurisemaan.  Siitä hurinasta ja hehkutuksesta Fortum tykkää!
Loppu päivä onkin sitten pelkkää syöttämistä.  Linnuille siemeniä ja pähkinänrouhetta. Kyllä, usein kysyn itseltäni, että kuka hullu nyt lintuja ja oravia keskellä kesää syöttää? Sitä samaa kysyy muutama naapurikin. Eivät syötä edes talvella, puhumattakaan kesän siileistä.  Kauppakassin sisällöstäkin on puolet elukoille.  Myönnän, sekopään hommaa se on.  Tietysti kissa vaatii omansa.  Ei ne elikot minua moiti, lisää kyllä vaativat ja mieltään osoittavat, kun ruokapöntöt hetkeksi tyhjenevät.
Itsekin pitää siinä neljän, viiden korvissa syödä.  Ja sehän vaatii sitten päivärit ennen siilien iltasyötön alkua.  Kissakin taas nälissään ja ihmisillekin iltaleivät pitää rakentaa. Lopuksi pitää katsoa  EM-jalkapallon finaalin esipotkimiset, kun ovat niin jänniä.
Kellokin on vaikka miten paljon, mutta mitä sillä on väliä. Eihän kukaan käske mitään tekemään ja unihiekkakin jo rapisee silmiin Nukku- Maijan siroista sormista. Hyvää y...