Elin viime torstaista tähän aamuun saakka vacuumitilassa, kun nettiyhteys ei toiminut.  Ei se silti yhtään haitannut.  Tietysti havaitsin pientä yleisvapinaa, suun kuivumista, näköharhoja, yöhikoilua, painajaisia, ärtymystä, väkivaltaisia mielitekoja ja muuta pientä kohellusta ja uupumusta.  Mutta mitään varsinaisia oireita ei ilmennyt, kuten tulipaloja, tappeluksia, juopottelua tai muuta repäisevää toimintaa.  Kissakin on hengissä, vaimo, siilit ja linnut syötetty, itse olen laihtunut tai sitten lihonut (vaaka karttaa minua) ja tupakkaakin palanut vähemmän, kun vapiseva käsi ei toimi kunnolla ja sätkä katkeilee ja putoilee.

Niin, että ihan hyvin tässä menee.  Varsinkin nyt, kun saa kivoja hörhötyksiä luettavakseen ja saa vastata niihin yltiöasiallisella tyylillä.  Taidanpa mennä terassisohvalle pitkäkseni ja kertoa kaiken kissalleni.  Hän kun ei juttujani liiemmin levittele.  Pitää mölyt mahassaan, toisin kuin harakat, jotka ovat varsinaisia juorukelloja ja syövät pihasta kaiken ruuaksi kelpaavan.  Mutta komeita ne ovat, pahkiaiset!