Erakkolassa kävi tänään ihan vieraita, naisia kolmin kappalein.  Toivat vielä tullessaan kahvipaketin ja viinerit varmistaakseen päiväkahvit.  Omani söin vasta illalla maidon kanssa, kun olen vannoutunut maitomies kuten Ari Vatanen.  Rallia en tosin aja ja olutkin kelpaa, mutta ei viinerin kera.
Ne vieraat eivät olleet kovin vieraita, vaan vaimon sisko, tämän tytär sekä vielä hänen tyttärensä, joka alkaa olla ripari-iässä.  Keskimmäistä en ollut tavannut yli kymmeneen vuoteen ja nuorimmaistakin vain kerran ihan vauvana.  Lukija saa arvata kaksi kertaa, kumpi meistä oli vauva.  Vaimon siskoa tapaamme sentään useammin, ainakin kerran vuodessa.  Että juttua kyllä riitti ja sukulaisten kuulumisia, minä tietysti kerroin oman sukuni viimeaikaiset, uudet vainajat.  Vaimon suvussa on paljon kituvia, mutta kovin sitkeähenkisiä henkilöitä.  Isävainaansa velikin täyttää kohta sata vuotta, eikä ole siitä moksiskaan.
Mukava oli praatata ja päästä halaamaan heitä, vaikka väitinkin vihaavani naisten alituista halimista.  Heidän lähtiessä olin kumminkin kädet levällään kerjäämässä fyysistä sympatiaa.  Ja sitä tuli, nuorimmaista sentään vain kättelin, ettei vanhaa hallavaa karhua säikähtäisi.  Sielu siinä taas mukavasti päivittyi.
Syötiin sitten vieraiden lähdettyä ihan kesäisen kevyesti talkkunavelliä, eka kertaa tänä kesänä.  Se onkin ainakin meillä perinteisesti helleruoka.  Kun ei jaksa eikä viitsi rustata monimutkaisempaa.
Vaimo tiskasi sillä aikaa, kun kävin vielä kaupassa.  Matkalla tapasin vanhan työkaverin kivikautiselta ajalta. Hänellä on Hesassa oma yritys, oli sauvakävelyllä poikansa kanssa.  Olemme joka kesä tavanneet tuolla raitilla hänen lomaillessaan syntymäkunnassaan sukuloimassa.  Taas siinä taisi mennä puolisen tuntia kuulumisia päikseen vaihtaessa ja menneitä muistellessa sekä tutuista juorutessa.  Vaikka emmehän me miehet semmoista...
Että tänään oli se kesän sosiaalisten suhteiden päivä.  Tulihan tuota leukaa louskutettua, niin että nyt voi olla muutaman päivän ihan hiljaa ja vain vaimollekin murahdella lempeän pehmeästi.  Siitä se tykkää ja hieroo vähän minua hartioista, kunnes sen sormet väsyvät.  Ja minä urahdan kiitoksen, sitten on pitkään ihan hiljaista.