Olen muutaman illan kurkkinut lintujen syöttöpaikkaa sillä silmällä, että pian voisi kevään ensi siili tulla tutkimaan ruokatilannetta.  Näihin aikoihin ensimmäinen tiedustelija yleensä tulee, kun yökin pyörii lähellä nolla-astetta ja paljaita pälviä on lunta enemmän.

Eräänä keväänä oli harvinaisen vesisateinen alkukevät ja kaikkialla tuntui olevan pelkkää rapaa.  Kohtasin tien sivussa huonokuntoisen siilin, joka näytti vetelevän viimeisiään.  Vein sen sisälle toipumaan ja rakensimme sille pahvilaatikosta rauhallisen pesäpaikan.  Siellä se jatkoi vielä uniaan, heräsi vain syömään ja juomaan.  Mutta tasan viikon kuluttua se ilmoitti olevansa tarpeeksi voimistunut lähtemään etsien innokkaasti aukkoa pahvilaatikosta.  Jäi sekin sitten pihan asukiksi monien muiden siilien kanssa.

Joinakin kesinä on pihassa käynyt todellinen vilske aina illan tullen ja ruokaa on mennyt niin, että köyhää olisi hirvittänyt. Siksipä ne meidät ovatkin valinneet, eivätkä naapureita.   Viime vuosina liikenne on hiljennyt 5-8 siilin populaatioihin.  Joten ei tarvinne palkata päätoimista siilinhoitajaa ensi kesäksi - toivottavasti. 

Tänä iltana pihaan ilmestyi tämän kevään ensimmäinen.  Siili oli talvehtinut ulkovaraston lattialautojen alla.  Joskus talvella saattoi kuulla sieltä vaimeaa kahinaa.  Hyväkuntoiselta tämä yksilö vaikutti.  Liikkui vilkkaasti etsien syömistä lintulautojen alta.  Vein kiireesti sille kissan raksuja ja vähän myöhemmin puhdasta vettä ja tiputin lintulaudalta pähkinän rouhetta lisäherkuksi.

Eiköhän noilla eväillä se ja muut kumppanit pääse hyvään alkuun.  Siinäpä ne kesäillat sitten mukavasti menevätkin siilien kanssa sivistyneesti tuhahdellen.  Se toissakesäinenkin siili oli jo viime kesänä rauhoittunut, eikä enää yrittänyt käydä varpaasta puremaan, jos ei ollut heti ruokaa tarjolla.  Oli kai käynyt jonkin talvikurssin ihmisen käsittelyn alalta.

Tervetuloa kesä ja elävä piha!