Kirjoittaminen on vähän onnetonta, kun klikkaussormen I nivel on tulehtunut. Se saa muidenkin sormien päät sekaisin. Jokaisella sormellani on siis aivot, jotka ovat nyt piip piip: yhteistyö ei pelaa, joten virheitä voi olla normaalia enemmän. Myös ajatusvirheitä.
Torstain kaupassakäynti oli aika hauska, kun siellä melkein kaikki oli pielessä. Henkilökunnalta puuttui vain hassut hatut. Ensinnäkin pullojen palautusautomaatti ei puhahtanut eikä imenyt. Toiseksi en meinannut itsekään päästä tuulikaappia pitemmälle, kun nuoriso pyöri kassojen ja ulko-oven muutenkin ahtaassa tilassa kuin teeret soitimella. Korotin ääntäni kysyen, josko tästä pääsisi läpi. Joku parimetrinen nuorukainen vastasikin, että pääsisi. Sen verran tuli vapaata tilaa, että joku asiakas pääsi uloskin.
Kolmanneksi ja neljänneksi molemmat hedelmävaa´at olivat toimimattomia. Useampi asiakas pyöri jo appelsiini- ja banaanipussukat käsissä vaakojen vaiheilla ja yksi punehtunut kassanainen ähersi toisen kimpussa. Häneltä kysyin siitä pullojutusta ja hän sanoi, että siinä oli semmoinen vika johon tarvittiin miehen kättä. Minulla oli kaksikin, jotka eivät kyllä siinä hommassa avuksi kyenneet. Ja toisessa kädessä oli karkkipussukka, joka olisi pitänyt punnita. Asiakkaat eivät näin maalaispaikassa olleet millänsäkään, eikä räksytystä eikä tuimia ilmeitä näkynyt, vaan viivytykset kuitattiin kevyellä herjanheitolla ja kuulumisia vaihdettiin tuntemattomienkin kanssa. Tosin joku nuori vegaanityttö kuului valittavan kaverilleen, että huono kauppa, kun ei löytynyt sitä ja sitä, mitä hän aina syö. Taisi olla joku kaupunkilainen. Täällähän ei vegaaneja ole kuin käymäseltään. Menkööt sinne kaupunkien erikoisliikkeisiin jyviään syömään, sanoo vanha poro.
Kassalla sitten vähennettiin tyhjien määrä ilman kuittia, karkitkin sain punnittua, samoin viinirypäleet. Nuorisokin oli siirtynyt ulkotiloihin, eikä kukaan tarjonnut nyrkkiä.
Mutta talvipuseron päätin vaihtaa kevyempään malliin, niin kova hiki tuli kotimatkalla. Kissa tuli vastaan ja hetki siliteltiin toisiamme, vaikka tosimiehiä olemmekin.