Ainakin siitä päätellen, että heräsin Kulkurin maton revinnäisharrastuksen ääniin ja piti laittaa se jäähylle.  Nyt sitten odottelen sitä takaisin veemäisen kipeän polveni kanssa. 

Kaikki hommat ovat pysähdyksissä, lumitöistä kauppajuttuihin.  Yritän parin päivän sisällä saada edes auton kaivettua kinoksista sekä omat aivot päivättyä helmikuulle.

Sikäli mikäli polvi sen sallii.  Miksi se polvi paranee vain pojalla?

Hyvää yötä.  Still going weak.  Ja mikä pahinta, koko ajan selvin päin.