vaan SusuPetalia.

Olen pari päivää pureskellut helteessä pehmenneitä kynsiäni odotellen Susun yllätystä.  Tänään posti sen toi paikallisen vuvuzelaorkesterin herkistellessä pusikossa.

Kirje oli laaja, mutta litteä.  Ehkäpä erikoisohut, ratisematon näkkileipä - arvelin varaten jo lähelle oivariinipaketin. 

Ei ollut näkkäriä, vaan värikylläinen vesivärityö.  Se kuvasi virkistävästi vedenalaista maailmaa ja laski heti ympäröivää kuumuutta parilla asteella.

Teos oli SusuPetalin signeeraama ja nimeltään "Kalassa".  Ajattelin ensin, että voisi se olla nimetty myös "Akvaariossa", mutta tarkempi tarkastelu osoitti Susun taas päässeen yllättämään.

"Kalassa" olikin kaksimerkityksinen.  Keskimmäisen kalan sisällä näkyi ihmishahmo.  Siis ihminen oli kalassa - kirjaimellisesti.  Toinen inehmo oli selvästi koukussa - leukaperistään ripustettu, kädet levällään.

Alin kala oli suu auki, veikeästi hymyillen lähestymässä koukussa sätkivää saalistaan oikeaoppisesti eli alhaalta päin.  Ylin kala oli kääntynyt uimaan poispäin.  Se oli ilmeisesti vegaani tai puhdas madonsyöjä ja suhtautui selvästi yliolkaisesti lihaa syöviin lajitovereihinsa uiden hakemaan henkistyneempää seuraa pintavesistä.  Siellä seurustelivat säret, salakat ja muut punasilmäiset keskustellen edellisen illan Jyväskylän Kesän jatkobileistä.

Eli ensikatsomalla kesäisen iloinen mielikuva viattomasta kalaleikistä osoittautuikin todellisuudessa draamaa täynnä olevaksi tappoleikiksi, jossa hauskat roolileikit saivatkin yllättäviä äkkikäänteitä.  Monille se taisi tulla kuin pyrstön märkä läsäys vasten kasvoja.

Niin arvaamaton on SusuPetal, kiitos siitä.

Ripustankin teoksen pikkulan seinälle Picasson Quernican ja Tohtori Tulpin luennon väliin ja siirrän kohua aikoinaan aiheuttaneen Sikamessiaan ulos räystään suojaan, jossa jo pari omaa työtä säikytteleekin ohikulkijoita.

"Kalassa" pidän sisällä, koska tiellä kulkee näinä aikoina uimaan menossa olevia lapsia.

Toisaalta...