Juuri alkoi ulkona paukahdella, olivat siellä avaamassa katua.  Tai onhan sitä availtu jo vuoden verran, kun vetelivät kaukolämpöputkia sinne sun tänne.  Tai ei niitä tänne mäelle vedetty, vaikka keskus on kivenheittämän päässä, joka on paljon lyhyempi matka kuin poronkusema.  Tosin molemmat mitat vaihtelevat heittäjän kyvyn mukaan.  Vanha mies ei jaksa kiveä kauas heittää - vanhan poron kusemakin taitaa olla lyhyenlainen.

Siis joulukatua siellä keskustassa paukuttelivat auki.  Eipä ollut pitkäkestoinen paukutus, haja-ammuntaa se oli.  Oli kyllä aikomus kaupassakin käydä, mutta päätin sitten jättää huomiseksi.  Ja hyvä niin, en edes muistanut kadun avajaisia.  Sen verran siellä lienee ollut immeisiä, että parkkipaikan etsiminen olisi voinut olle ns. hakusessa. 

Ei ollut edes lunta, liekö yhtään pukkiakaan.  Kerran olin takavuosina virallisena pukkina kadun avajaisissa.  Silloin vanhaan hyvään aikaan taisi olla reilusti luntakin.  Jakelin lapsille karkkeja ja muille juttelin mukavia.  Olin parina vuotena päiväkodissakin samaa virkaa toimittamassa.  Ne olivat hauskoja hetkiä.  Toisena vuotena ei ollut (silloinkaan) lunta ja pukki joutui valehtelemaan, että pukki oli jättänyt poronsa Moksin kylälle, josta Päijännettä lähetessä järven lämpö oli sulattanut vähäisetkin lumet.

En ole eläissäni niin paljon valehdellut kuin joulupukkina ollessani.  Vieläkin hävettää.  Tosin olivathan ne valepukin valkoisia valheita.  Että ehkä ukko ylijumala antaa anteeksi.  Tein kaiken vain viran vaatimusten vuoksi.  Voisi olla kuitenkin kovin raskasta olla valepukkina läpi vuoden.  Muutenkin ne kaikki vermeet ovat kuumia ja henkeä ahdistavia.  En enää jaksaisikaan.  Omassa parrassa on ihan tarpeeksi.