Paistoin tänään uuden pataleivän, joten olen tukevasti kiinni leipien syrjissä, kun eilen leivottuakin on vielä kannikka, enkä uutta ole edes maistanut.  Näyttää kyllä ensimmäistä kauniimmalta.  Vehnäjauhojen sekaan lisäsin ruista makua rikastamaan ja pikantiksi lisukkeeksi heitin taikinan sekaan puoli kourallista paahdettuja pinjansiemeniä.  Lisäksi pidin valupataa pitempään uunissa niin, että se kuumeni kunnolla 225 asteeseen ennen taikinan sinne heittämistä.  Eivätkä ruisjauhot levinneet tällä kertaa pitkin keittiötä.

Pääaterian korvasin tuuman paksuisella leivällä, tuhdisti levitetyllä oivariinillä ja päälle akselitouhula - kerros grillattua kanaa.  Palan painikkeeksi lasi kylmää rasvatonta maitoa, vaimo tykkää juomisena enemmän rasvattomasta piimästä.

Jo vain täytimme molemmat mahamme hinkuamatta toista samanlaista leipäsiivua.  Tosin nyt tuntuu siltä, että voisi siitä jäljelle jääneestä kannikasta murtaa palasen ilman kanaa.

Kissallekin sipulsin pienen kasan kanaa ja vein ulos.  Se oli jossain puskissa päiväkävelyllä, joten vihelsin jääden kesäterassille nauttimaan kello viiden auringosta.  Kyllä se ihan nätisti paistoi, mutta oli vähän alakuloisen oloinen; ikäänkuin antamassa periksi kylmänkalsealle tuulelle.

Muutaman minuutin kuluttua kissa naukaisikin kysyvästi selän takana, että mahtoiko isännällä olla jotain asiaa, vaiko viimeistä suosikki-iskelmää yrittää tuhista.  Oli sen näköinen, että kesken unia oli havahdutettu.

Annoin sen haistaa sormiani ja jopa syttyi kissansilmiin valo.  Siirryimme reippaasti kissan syöttöpöydän ääreen, jossa tipupaketti odotti.  Joka olikin hankala avattava, kun kissa tökki sitä koko ajan nenällään.  Nuoli vielä paperinkin tarkkaan.  Olisi halunnut lisääkin, mutta tyytyi hetken päästä raksuihin.  Ja päälle rasvatonta sadevettä.

Niin että hyvin olemme pysyneet leivän syrjässä, aamulla avaamaton leipä vielä odottamassa.  Malttaako sitä pitkään edes nukkua.  Jospa en saa unta, kun koko ajan on leipä mielessä.

On aikoihin eletty.  Joskus nuorena saattoi valvoa, mutta silloin oli ihan joku muu asia mielessä.

Ihme juttu!