Viime yö oli jo aika pimeä, eikä tämä päiväkään paljoa paista.  Taivasta peittää paksu, yhtenäinen pilvimatto ja taloa suojaa sankka puusto niin että ollaan täällä vaimon kanssa Mörkölässä.  Tämän paikan nimi on kyllä Pellonpää, mutta nyt sopisi tuo Mörkölä paremmin.  Kissakaan ei ole tullut sisälle, vaan pyysi raksuaamiaisenkin ulos. 
Kalseata on, sekä ulkona että sisällä.  Sähkölaskukin odotti postilaatikossa.  Tätä kirjoitusta aloittaessani tuli puhelu, toisesta sähköyhtiöstä tarjottiin hinnoiltaan edullisempaa sopimusta.  Niinpä vaihdoin.  Nyt on sitten varaa tuhlailevaan elämään uuden halpasopimuksen vuoksi: kuohujuomaa ja kaviaaria!
No, unta vain näen.  On tosiaan sisällä sen verran kalsean oloista, että pitää lähteä liikenteeseen tai laittaa lämpö päälle.  Taidan tehdä molemmat.  Vaimokin kittaa kahvia lämpimikseen - pitkin päivää.  Itsestäni on tullut pelkän aamukahvin juoja.
Täytyy siellä kaupassa käydä, elukat tarvitsevat ruokatäydennystä - ja vähän itsekin.  Katriinan blogissa oli eilen herkullisia lettukuvia, niin että tänään on pakko paistaa puolen metrin räiskälepino.  Ja mahakos siitä tykkää ja entisestään pallottuu.  Viimeksi taisin lettutaikinan tehdä joskus viime talvena.  Löytyisikö tuolta kaapista mansikkahilloa päälliseksi.  Vesi jo norona valuu suupielistä.
Pitää mennä.

J.K.   Rinnan alainen nahka on piukeana, vaikka söin vain kaksi lettua.  Tosin kunkin läpimitta oli 25 senttiä.  Ja kunnon mansikkainen hillokerros päällä.  Jäi aamupalaksikin, ellei ´joku´ illalla ryövää. 
Kyllä nyt kelpaa pröys... pröyhtäillä.