Ennen vanhaan oli pakko käydä tansseissa, vaikka sielu ei sietänyt sitä kesälavojen tangon jumputusta.  Mutta kun luonto veti ja paritanssi oli paras tapa,  jos aikoi päästä puusta pitkään.  Moni tikanpoika pääsi latvaan asti huolimatta solistin tasosta.

Katselin ja kuuntelin tangomarkkinoiden välieriä tänä iltana.  Oikein lauloivat niin naiset kuin miehetkin, sen puoleen ei korvassa särähdellyt.  Iso orkesteri soitti soreasti ja sivistyneesti eikä jumputtanut yhtään.

Mutta missä oli tuli ja tappura?  Niin siistiä ja siloista oli kaikki.  Kuin Victorian Husaarista tai jostain muusta operetista.  Paitsi iloista lirkuttelua ei kuultu eikä komeita aariaääniä. Eikä tangolle tyypillistä järeää tulkintaa.  Tai hienosti nyanssoivaa kohtalotarta.  Tasaisen kouluttunutta ammattilaisjälkeä.  Ja niin hengetöntä, että haukotutti moneen kertaan.  Tuomaristo yritti parhaansa taikoakseen saliin sitä kuuluisaa tangomarkkinoiden henkeä - ja juontajapari rimpuili perässä.

Mutta ei vain henkeä puhaltunut Seinäjoen helteiseen iltaan.  Joku paikallinen faniryhmä yritti pientä hurraata, mutta heidätkin vaiettiin kohteliain taputuksin.  Kaikki kilpailijat olivat tasaisen hyviä, mutta yksikään ei persoonana erottunut suosikiksi. Joku yritti kulkea tuhon tietä, vaikka kyseessä oli leveä ja arkinen valtatie, toinen pihtaili Hernandon sallaisuutta, kolmas vaisuili väittäen silti, että minä taistelen.  Taivaskin salamoi lähinnä elohiiren voimalla.

Taitaa olla se yksi ja sama, kuka lauantaina voittaa.  En muista edellisenkään vuoden voittajaa ja sen uuden voittajan nimi unohtunee ennen kuin kuuluttaja on sen kerennyt kokonaan kertoa.

Hohhoijaa, onko aika tangonnut markkinat Seinäjoella läkähdyksiin?

Oma mustekalani kuiskasi kuitenkin, että se voittaja on Mia Leivo.

Aika aikaansa kutakin, sanoi se yksikin pässi.