Synnytysrintamalta ei mitään uutta, puhelinkin oli automaatilla.  Että pimeydessä täällä vaelletaan, vaikka sähköt pelaavatkin.  Ei myrskystäkään sen kummenpaa kehittynyt.  Ei sillä, että sitä olisin mitenkään kaivannut.  Muuten ihan roskakeli.

Pitkän aikaa on pitänyt sulattaa jääkaappi / pakastimen alaosa, joka on karmeassa jäässä.  Lopulta vein korit kylmään, vaikka ei ulkotiloissa pakkasta olekaan.  Taitaa mennä yö rattoisasti sulatushommissa.  No, enhän ole tänään mitään hyödyllistä tehnytkään.  Ruokakin oli lämmitystä.  Pitää sen verran puuhata, että täyttää edes minimivaatimuksen elämän oikeutukselle.  Kun en äänestämässäkään käynyt.

Seitsemältä olin jo vähällä nousta sohvalta ja lähteä märkään ja pimeään iltaan omaatuntoani tauhoittamaan. Mutta sitten mielen täytti suuttumus.  Kun 70-luvulla muutimme paikkakunnalle, täällä oli juuri rakenteilla komea ja kallis kunnantalo.  Vähän sitä ihmettelin, kun kaikki muu tuntui olevan pitkälle samassa jamassa, kuin 50-luvulla, kun poikana muutimme kaupunkiin.  Ainoa näkyvä muutos näytti olevan se, että ydinkeskusta oli pilattu liikelaatikoilla.  Lisäksi kunnan silmäätekevät tuntuivat olevan kovin teollisuuskielteisiä ja nihkeitä kuntaan muuttavia kohtaan.  Kolmekymmentä vuotta myöhemmin olimme sitten puolipakkoliitoksen edessä, muuten olisimme joutuneet valtion täydelliseen holhoukseen. 

Kaikki vuosien mittaan antamani surkeat äännähdykset vaaliuurnalla ovat siis menneet ketuille.  Siitä huolimatta puin edelleen nyrkkiä housujen taskussa, kirskutan hampaita ja sihautan Kekkosen tavoin:  saatanan tunarit!  Paljon olette touhunneet, mutta vielä enemmän mokanneet.

En silti väitä, että itse olisin sen parempia päätöksiä tehnyt.  Tiedän sentään omat rajoitukseni, enkä sen vuoksi ole pyrkinytkään päättäjien  palleja kuluttamaan.  On niitä kiillottajia ilmankin riittänyt.  Laskeepahan ainakin kunnallisvero vähän ihmismäisellemmälle tasolle - ainakin väliaikaisesti.

Katsellaan.  Tiedä, miten hienoja kaupunkilaisia meistä maalaisista tulee.  Vaikka rupeaisin pitämään solmiota roskia ulos viedessäni.  Ja postilaatikolle laitan lierihatun päähän, että voin kaupunkilaisnaapureita asianmukaisesti tervehtiä ja herra/rouva plus sukunimellä puhutella.