...ja mieli harharetkillä.

Olimme siis ajamassa kaupungista kotiin päin.  Heti siinä satasen alueelle tullessamme asettauduin itsekin yleisesti sovittuun vauhtiin.  Paitsi että muutamaa autoa edessäpäin joku hiljensi kahdeksaan kymppiin ja siitä edelleen alaspäin, kunnes taustapeiliin katsoessani perään kertyi aika nopeasti valojono.

Koska vastaan tulijoita riitti koko ajan, ohitukset olivat lähes mahdottomia.  Pari, kolme vruum vruum autoa onnistui johtoauton ohituksessa jonkinmoisella riskillä, joten pääsin itsekin sen verran lähelle, että näin johtoauton.  Tuli mieleen, että olisiko rattijuoppo liikenteessä.  Vauhti vaihteli koko ajan. Hetkittäin sataa, sitten vauhti hiljeni kuuteen kymppiin, kunnes taas kiihdytti sataan.

Edestäni kääntyi usea auto sivuteille, joten kohta pääsin itsekin ohitustilanteeseen.  Onneksi oli vapaa ohituskaista vielä vapaana.  Vilkaisin uteliaana ohitettavaa.  Siellä kuskin suu kävi kiihkeään tahtiin, vasen käsi piti kännykkää korvalla. 

Sentään auto pysyi kaistallaan hieman horjuenkin.  Ja vauhti vaihteli tietysti puheen tahtia noudattaen.  Voin vain kuvitella, missä kuskin mieli vaelteli.  Ei ainakaan ajosuorituksessa.

Vastaisin, että kyseisen henkilön tila vastasi noin puolentoista promillen humalaa.  Ei todella vaarallinen itselleen ja etenkin ympäristölleen.  Toivottavasti pääsi kotiinsa perheensä luo - tällä kertaa.

En tiedä, voinko sitä edes ääneen sanoa, ettei minua leimattaisi:  kyseessä oli keski-ikäinen nainen!