Nyt vietetään perinteisiä palvipäiviä satamassa.  Koko keskusta näytti olevan pelkkää pysäköintialuetta, sää oli hieno ja ihmisiä tungokseen asti.  Sain pienen autoni paikoitettua parinsadan metrin päähän.  Viime vuonna palvisaunalla oli niin pitkät jonot, että lihat jäivät ostamatta.  Nyt jonossa ei ollut juuri ketään.  Myyjätkin ihmettelivät outoa taukoa.  Pelkäsivät tietenkin julman ja lihanhimoisen näköistä Iisiä, joka lähestyi uhkaavasti lihan jakopaikkaa.  Ostinkin kilon palan höyryävän kuumaa sikaa, tuoksui joululta.

Paistettuja muikkuja piti kanssa ostaa kahdelle ateriaksi, joten en sitten joutanutkaan bongailemaan tuttuja, vaan suuntasin autolle, ettei syömiset kerkiäisi jäähtyä.  Makoisia olivat muikut, vaimon kanssa söimme samalta lautaselta.

Pienen ettoneen jälkeen maha antoi sen verran periksi, että sinne sopi vielä kuumat siivut palvilihaa.  Kissakin sai osansa, kun sattui pihaan sopivasti päiväpalalle.

Ehkä menemme huomenna yhdessä vaimon kanssa laivarantaan tappa vanha tuttu jos toinenkin.  Kun tänään oli vain se lihanhimo silmissä, enkä tunnistanut ketään.