Kyllä se isovanhempiakin rinnan alta kummasti kutittaa, kun miniä odottaa sairaalassa kolmattaan.  Esikoinen jännittää ylähuuli hiestä kiiltäen (muistan vanhastaan).  Kuopuksella on tärkeä virka lapsenlikkana, kun paimentaa  kahta keskenkasvuista esikoisen ajaessa sairaalalle ja takaisin.  Vanhukset pysyttelevät visusti poissa jaloista omissa koloissaan.  Pari kertaa olen kännyköinyt lyhyesti tilannetta kysellen..

Tulosta jännittäessäni voi tähän verrata aikoja entisiä., jolloin asiat menivät yksinkertaisemmin.  Nimenomaan siksi, että ennen sairaalat olivat täyden palvelun taloja.  Tuleva isä vei sinne paketin avattavaksi, painui sen jälkeen viivana kotiin tai kapakkaan.  Yhdelle tutulle oli käynyt niin mukavasti, että tulevaa isyyttään juhliessaan aika kului niin nopeasti, että muistaessaan lopulta soittaa sairaalaan uutisia kuullakseen, niin sieltä ilmoitettiin jokseenkin viileään sävyyn vaimon vauvoineen päässeen kotiin jo viikkoa aikaisemmin.  Mitäs siinä, lomakin oli lopussa, ei muuta kuin työmaalle.  Vaimo tuli vaunujen kanssa parin päivän päästä näyttämään perillistä.  Taisi olla kaverilla lievä morkkis ja jonkin ajan kuluttua myös entinen vaimo.

Itsestäni en edellä kertonut, vaan menin kiltisti kotiin ja soitin omille vanhemmilleni ja appiukolle, että siellä se nyt on, se tuleva kirjailija.  No, tuo jälkimmäinen oli jälkiviisautta.  Toisen kerran tilanne olikin pitkäpiimäisempi, kun vaimo joutui olemaan kuukauden päivät sairaalassa korkean verenpaineen takia.  Esikoisen kanssa oltiin kotimiehinä, vaimon siskolle vein päivähoitoon, kun oli töissäkin käytävä.  Mieshän se sieltä sitten lopulta tuli pitkään mietittyään.

Silloin eivät isät saaneet jäädä synnytyksen hetkellä kädestäpitäjiksi, pyörtyilemään ja itselleen huomiota vaatimaan.  Ehkä me sen ajan nuoret miehet olimme sen verran heikkoa tekoa (sodanjälkeisiä jämiä), ja naiset kotirintama- äitien jälkeläisinä lujaa tekoa, että homma pelasi parhaiten niin.  Nykyisin tasa-arvon aikana tuskankin pitää olla yhtälainen.

Kannatan hurmahenkisesti samaa palkaa ja tasavertaista oikeutta mihin tahansa, mutta synnytystapahtumaan minua - vanhaa, herkkiintynyttä ihmistä - ei saisi kirveelläkään.  Taatusti ei kukaan sinne päästäisikään. Pelottaa näin etäältäkin.