että mitä pitikään kirjoittaa.  Niin lyhyt on tie aivoista sormen päihin.  Ajatus oli tavattoman nerokas, mutta ei se tullutkaan ilmi.  Harmittelen koko ihmiskunnan puolesta, se olisi varmasti olut tärkeämpi uutinen kuin tämänpäiväinen maailman loppu, joka ei valitettavasti toetutunutkaan.  Olisihan sen ollut komeaa katseltavaa, ihan verrattavissa Suomi - Ruotsi loppuotteluun tässä taannoin.  Siihen olisi ollut hienoa päätää elämisen tarkoitus tässä maailmassa ja nukkua maailman kilpakentiltä ikuiseen uneen. 

Mutta ei, ensi keväänä taas etsitään uutta mestaria ja samalla unohdetaan entinen.  On se niin väärin, ainakin seuraavat kymmenen vuota pitäisi mestaroida, kun on siihen asennoitunut ja tottunut, kiertää Suomea ja koko maailmaa rutinoidusti lavoilla pomppien ja kiertopalkintoa nostellen.

Se on sekin kovaa työtä!