Tuo sana ´lepopäivä´ saa hieman ironisen vivahteen, kun sitä käyttää eläkeläinen, joka ei arkenakaan saa juuri mitään aikaan.  Sitähän itse halusin, sillä työelämässä olisin voinut jatkaa vielä useita vuosia, vaikka lakisääteinen raja täyttyikin.

Mutta mieluummin katson oravia pihapuuhissa, kuin olla itse oravana työkarusellissa.  Tänään rikkoutuikin oravaennätys: yksi herkutteli pähkinöillä ja kaksi jonotti vuoroaan.  Sama se pelaa työelämässä, yksi tekee kolmen työt.  Siis ne kaksi istuvat kotona tai huoltoasemalla odottamassa, että joku tarjoaisi pähkinöitä eli kutsuisi työhommiin.

Minunkin tilalleni tuli nuorehko kaveri, joka oli ollut työttömänä jo jonkin aikaa. Joten papparaisen väistyttyä ´kuittaamaan´ eläketiliä, nuorempi pääsi oikeaan ansioon kiinni.  Se oman leivän tienaaminen on itsetunnolle tärkeä juttu.  Ja eläke, vaikka pienikin, on vuosikymmenien mittaan ansaittua tuottoa.

Olisi ollut tietysti komeaa, kun joku olisi tarjonnut kultaista kättä, mutta sellaisesta saa lukea ainoastaan lehdistä.  Pomo kyllä lahtiessäni kätteli, mutta ei siinä kämmenten välissä ollut edes lehtikullan palasta.  Muuten kyllä sain ihan mukavia läksiäislahjoja sekä firmalta, että työkavereilta.  Ja minä tarjosin kahvit, neliömetrin kokoisen kakun ja pikkuleivät kanssa - enkä kaipaamaan jäänyt.

Olen muutaman kerran työmaalla käynyt, kun on ollut asiantynkää.  Kerran kävin ihan huvikseni, soitin seuraajalleni, että keitäs vähän reilummin sitä kahvia kahdeksi, niin tuon jätskipaketin tullessani.  Muuten en mene mukavia juttelemaan, kun toiset kiireissään touhuavat.  Tiedän, miten kiusallista on kuunnella entisen työntekijän paasausta siitä, miten asiat ennen tehtiin samalla, kun yrittää olla kohtelias ja aikataulut uhkaavat pettää.

Tänään yritin taas katsoa formulakisoja.  Kävi, kuin monesti ennenkin: nukahdin parissa minuutissa lähtöruljanssin jälkeen.  Puolessa välissä kisaa heräsin, kun maha ilmoitti, että ruokaakin pitäisi saada.  Äfykköset kiersivät ympyräänsä ja oli ihan sama, kuka oli kärjessä.

Sentään pari ihmistä sai ruokansa, kissa samoin, kuten myös kaikki siivekkäät, ne kolme huiskahäntää ja tietysti ystävämme siilit.

Se lienee elämän tarkoitus: välttää nälkiintymistä, sateessa kastumista ja äkkikuolemista.  Muuten ollaan ellunkanoja: vietetään lepopäivää!