Olen havainnut, että tuolla ölymppiäkissöissä esiintyy monen moisia jalkoja, monet niistä ihan kotimaisia, siis suomalaisia.  Yksi laji on puujalka, visakoivusta valmistettu.  Joka taas on kallista puuta.  Paha vain, että kaikenlaisten esteiden ylitys on sangen hankalaa, ellei mahdotonta.  Huominenhan sen näyttää.  Minua ainakin harmittaisi valmistauduttuani vuosikausia mitalin hankintaan, huomata viime hetkellä, että vaikka puujalka kelluukin hyvin vesiesteessä, niin kaikki muut vain nauraa.
Sitten on se kramppijalka, joka voi krampata milloin tahansa ja missä tahansa.  Se vaivaa eritoten noita tosimiehiä, jotka tapaavat heitellä kuulapalloja huitsin nevadaan asti, paitsi nykyisin, kun testaavat milloin sattuu.  Itseäni sellaiset krampit vaivasivat lähinnä murrosiässä.  Muistan parinkymmenen vuoden takaa yhden itäblogin maratoonarin, jolla oli kauhea ja kauas näkyvä kramppi Kaisaniemen maratonin maalisuoralla.  Hyvin se kumminkin maaliin jaksoi.  Varmaan hieroja sitten rentoutti ja laittoi jääpussiin.  Mutta se oli sitä aikaa.
Sitten on niitä arkajalkoja, joskaan ei niinkään tuolla Kiinan kisoissa.  Mutta vaikkapa Kultaisessa liigassa esiintyy melkein jokaisessa juoksulajissa jänis, joka pinkoo muilta karkuun, minkä kerkiää.  Kunnes älyää lopulta hypätä radan sivuun.  Muut jatkavat hölmöinä soikion kiertämistä.  Auton valojen edessä juokseva nelijalkainen jänis tekee ihan samoin.  Sadan metrin jälkeen se väsähtää ja hyppää vesakkoon.
Urheilijat ovat yleisesti ottaen hyvin urheita.  Itse en uskalla hypätä veteen kymmenestä metristä, en oikein-  enkä nurinpäin.  Kolmestakin tekee tiukkaa.  Monet ovat jopa niin urheitä, että uskaltavat varastaa, vaikka sata tuhatta ihmistä näkee ja itse teko tulee vielä skriinille hidastettuna ja tulee keltaista lappusta ja kaikkea.  Luulisi  pikajuoksijaa hävettävän suunnattomasti.  Tosin yksissä kisoissa pikamenijä varasti kaksi kertaa, eikä suostunut menemään pois, vaan heittäytyi selälleen ja potki jaloillaan karjuen vieraalla kielellä.  Vaikka oli lihaksista päätellen yli kolmivuotias.  Olisiko sillä ollut joku hormoonihäiriö.
Olisi se eräs jousijalkakin päässyt olympialaisiin juoksemaan neljääsataa, mutta ei sitten kumminkaan alittanut vaadittua aikaa.  Voi päästä paraolympialaisiin.  Mielestäni olisi voinut yrittää jousiammuntaan.  Siinä hommassahan saa istua.
Mutta minä otan jalat alleni ja lähden jakamaan siileille yöpalat.  Kun ovat harakatkin siirtyneet yöpuilleen eivätkä vahdi enää katolla makupaloja.  Jos olisin nuori, niin alkaisi olla aika lähteä yöjalkaan.  No, en ole. Enkä lähde.