Nousin puoli seitsemältä, tiputin kahvinplöröt, tein tonnikalapaahtiksen ja aamiaisella luin lehden.  Kissa heräsi, lähti ulos, muisti aamupalan jääneen väliin ja tuli kiireesti takaisin omalle kupilleen, jonka jälkeen verotti leivän päällistäni ja painui uudelleen ulos.  Vaimo nukkui.  Kissa tuli pian takaisin pikkupakkasen takia.  Kurkkasin tietokoneelle, vastasin velipojan sähköpostiviestiin.  Herätin vaimon kahville tehtyäni hänellekin vastaavan leipävirityksen.  Nukahdin sohvalle, kissa oli ensin vieressä, kunnes halusi hieman yksityisyyttä eikä hipelöintiä.  Vaimoakaan en hipelöinyt, minähän nukuin.  Kohta nälkä herätti, keitin kaurapuuron.  Ensimmäinen lautasellinen voisilmällä, toinen sokerin ja maidon kanssa.  Mikä mahan täyte voisi olla halvempaa ja parempaa.  Köllömahalla nukahdin uudestaan.  Joku sanoisi, että on kiltti setä, kun nukkuu niin paljon.  Oli jo hämärää, kun heräsin.  Näin unta, että Meri tuli käymään miehensä kanssa.  Unessa olin iloinen, mutta väsynyt.  Loikoilimme pihan vihreällä nurmella, Meri ja minä.  Kaunis uni, kannatti nähdä.
Havahduin ja vähän säikähdin, vaimo seisoi vieressä.  Olin vähällä sanoa, etten tehnyt mitään pahaa.  Taisi olla taas nälän aika.  Aioin tehdä muusin ja jauhelihapihvit, mutta päätin keventää:  kuumat nakit, kauraleipää ja kylmää maitoa.  Illalla sitten ennen vuodetta iltatee, pari voileipäkeksiä omena-mansikkahillon alle.

Siinä tämä maanantaipäivä.  Olipa taas täynnä seikkailuja ja vaarallisia tilanteita.  Huomennna on pakko ottaa vähän rauhallisemmin ja jarrutella loppuviikon hurjasteluja varten.