hyvinkin nukutun yön jälkeen.  Jalka ei potkinut hereille kertaakaan ja heräsin omassa sängyssäni eka kertaa reiluun viikkoon.  Tuntui niin hyvältä, että voisi viettää vaikka pienen juhlavan siestan ja fiestan sen kunniaksi.  Tosin mielialaa laskee se, kun Putilui käppyröi kroonisissa kivuissaan toisaalla.  Mutta on se toisaalta niinkin, että kukin kantaa oman taakkansa, eikä siinä sympatioilla hirveästi sitä kevennä - varsinkaan pitkinä yön tunteina, kun muut hyväkkäät nukkuvat autuaan unta ja itse silmät unen puutetta leiskuen tuijottaa ikisynkkään yöhön - ja korvissakin vain tsunamit hyökyvät.

No, paistaa se päivä pahoillekin - ja kipupotilaille.  Parhaillaankin pari sädettä yrittää pilven raosta veivautua lumen pintaa valaisemaan ja tykkylunta sähkölinjojen päälle pudottelemaan.  Yllättää se joka kerta kuin liukkaus eteläisen Suomen autoilijat - nimittäin se sähkökatko.  Kun pimeys valahtaa kuin musta huppu päähän.  Hetken hiljaisuutta kuuntelee siinä olemattomuuden tilassa.  Ei hurise jääkaappi, ei pakastin.  Ei ilmalämpöpumppukaan.  Heti on tuntevinaan kalman kylmän luiset kourat selkäpiitä kourimassa.  Johon auttaa vain kuuma kahvi, jota melkein ryhtyy jo toimittamaan.  Mutta ensin on hapuiltava vessaan - havahtuakseen todellisuuteen napsauttaessaan valokatkaisijaa.  Siispä lorota istualtaan ja painu takaisin sohvalle ihmettelmään avuttomuuttasi.  Ihmisäänetkin kuuluvat onttoina kuin tyhjiössä ja niiden paikallistaminenkin on vaikeaa: kuuluiko se keittiöstä vai makuuhuoneesta.  Kissakin kurahtaa jossakin, varovasti, etten astu sen päälle!  Niin, se fikkari, ja ne kynttilät ja sytkäri.  Talteenhan ne laitoin - kaiken varalta.  Niin hyvään talteen, etten millään muista, että mihin hittoon...

FIAT  LUX!   Ja valkeus tuli.  Hetkeksi se sokaisee tehden olon vielä hölmömmäksi, kuin mitä se äsken oli.  Siinähän se fikkarikin, pöydällä nenän edessä.  Napsutat sitä päälle ja pois päältä. Vaisulta sen valo näyttää.   Laitahan kahvi valumaan, huudahdan keittiöön päin.  Ääneni tuntuu säädyttömän kovalta äskeisen pimeyden jälkeen.  Toki nyt voi jo puhua normaalilla äänellä, mutta ei silti pidä ruveta elämöimään.  Voi maailman sähkövirta katketa uudestaan.  Ja silloin ei auta muu kuin lähteä nukkumaan.  Sitten keskellä yötä herää siihen, kun talossa palavat täysillä kaikki valot ja säikähtää, että täällähän palaa valtoimenaan!

Yllättävän vähän on tällä seudulla ollut sähkökatkoksia.  Koputanpa puuta, kun on vielä valoisaa ja sähköt päällä.