Melkein kahtakuutta miinusta näyttelee, liekö tosissaan.  Onhan kuitenkin ilmastonmuutos kovaa kyytiä tulossa tännekin raukoille rajoille, mikäli olen oikein päin lehteni lukenut.  Kööpenhaminan tuiskussakin päättivät ne maailman mahtimiehet ja valitettavasti muutama nainenkin, että menköön sitten ilman aikojaan, kun on kerrankin päästy hyvään alkuun ja saumaton yksimielisyys vallitsee, ettei ole sen kummenpia syitä muutoksiin.  Oma napakin näyttää ihan nätiltä.  Ja valta-asema  taattu.

Mitä ne lapsetkaan ovat kunnon kelejä vaatimaan, ei muuta kuin villaliinaa kaulaan ja tumppua kätösiin, eikä muuta kuin ulos lumilinnoja rustaamaan, että saavat heitellä niiden suojista naapurin vekaroita lumipalloilla, joiden sisällä on ydinkivi piilossa.  Siitäpähän oppivat, kuten esi-isänsä aikoinaan.  Heinät tehtiin helteessä ja tukit ajettiin laaniin neljän kympin pakkasissa ja tapettiin siinä samalla kaikki vainolaiset.  Kesäsääskit olivatkin vaikeampi juttu.  Ja nykyiset hirvikärpäset vielä vaikeampi - nekin itärajan takaa, kuten rabies ja äkäiset petoeläimet.

Että on tässä säissä pitelemistä, jos se yhä kuumenee.  Tuottaa keskisestä Euroopasta kaikenlaisia vääränlaisia kasveja ja perhosia, jotka voivat siiveniskuillaan suistaa maapallon raiteiltaan.  Toteutuisivat siinä samalla räpäyksellä kaikki hurjat ennusteet - ja lopultakin maailman lopun ennustajat olisivat oikeassa päästen sanomaan että mitäs minä sanoin päästen ainoina taivaan valtakuntaan iloitsemaan uudistettujen neitsyiden kanssa.

Mutta siihen asti, kunnes se tuhoa tuottava lämpölaine meidät saavuttaa, niin saa olla tarkkana, ettei vesimittari iske jäähän eikä itse ja lähiomainen herää aamulla varpaat kalikkana.

Kissakin on pahalla päällä.  Taitaa olla masentunutkin, kun ulkolorottelu on lähes mahdoton toimenpide jäätyessään kaareksi jo suihkauksessa.

Kesään on kovin pitkä matka, jos se nyt on tullakseen.