joka voi kevään yletessä kehittyä kuumeeksi.  Harvinainen kulkutauti kohdallani, mutta on se muutaman kerran käynyt niin sietämättömäksi, että on ollut pakko hakeutua hoitoon.

Kerran se kesti keväästä heinäkuun puoliväliin, jolloin kesäloman ensimmäisenä päivänä ajoin bussilla kaupunkiin ja tulin takaisin punaisen Volvo 343 D:n kanssa.  Kuume asettui kerralla.  Eikä vaimokaan ollut mustasukkainen.

Nyt on pieniä lämmönnousuja ollut.  Luin lehdestä männä viikolla eräästä Fordin pikkuautouutuudesta: nätti katsella, syö vähän, ei suhteettoman kallis.  Toisen kerran kuumeenpoikanen puraisi kotimatkalla kaupasta, kun raahasin pyöräkassia perässäni viisisenttisessä pöperölumessa.  Olen selittänyt itselleni, että kaipaan teholiikuntaa, kun en muuten mikään himolenkkeilijä ole.  Tänään taas ajattelin, että kuinka kauan jaksan tätä kassin raahaamista.  Olisi mukava käydä ihan oikealla huvikävelyllä ilman tositarkoitusta (kun vaan näkis).

Kesäkin tulossa - ja kaikkea (kattia kans).  Nuo suluissa olevat kirjoittaa parempi minäni (ja paljon viisaampi).  Mutta jos ajopelin hankin, niin sitten sen pitää olla upo uusi (poropeukalo ukko).  Pitäisiköhän ruveta pitkästä aikaa ruveta lottoamaan (pitihän se arvata, persaukinen haihattelija). 

Jos kuume kevään mittaan kohoaa, niin se rahahan revitään vaikka sitten pankin seinästä.  Tai pankin sisältä, mutta lakki kourassa en sinne mene. Vaan jätän hatun kotiin.  Ja ajan pankin ison ikkunan eteen sillä uudella autollani!