Kyselin pari viikkoa sitten alan kaupasta ihmispuntaria.  Olivat päässeet loppumaan.  Eilen sitten kylällä ajellessani huomasin nuoremman kauppiaan kadun varressa tyhjentävän peräkärryään tavaroista.  Pysäytin, avasin sivuikkunaa ja kysyin siitä vaa´asta.  Oli unohtanut koko asian.  Otin vähän nokkiini ja sanoin kyllä osaavani hankkia kyseisen tarvikkeen Isosta Kaupastakin.

Ei ollut ensimmäinen kerta, ei.  Muutenkin pitäisi sieltä Isosta Kaupasta hankkia vaatetavaraa kesää varten.  Jos sellainen nyt ylipäätään tänä vuonna ilmaantuu - se kesä nimittäin.  Unohtuneeko sekin?  Ei muuta kuin lisää tuhkaa niskaan ja vettä päälle.  Vannotaan vielä Jobin nimiin ja hornan tuuttiin eurokin kaiken päätteeksi ja jääkiekon mömmötkin saman tein!  Punnitkoon sitten poliisit minut tien päällä raskaan liikenteen puntareineen.

Tänä aamuna, tuskin aamutoimet päättäneenä, puhelin äänteli.  Mikähän kiire asia se velipojalla, mietin, ja kähisin nimeäni simpukkaan. Se kun aamuvirkkuna soittaa usein aamutuimaan.  Puhelinmyyjät vasta vähän myöhemmin, iltapäivällä.

Mutta  siellä olikin vanhempi kauppias itse ilmoittaen mitä kohteliaimmin, että nyt oli kaupassa kolmenlaisia puntareita, joten voisin tulla hakemaan omani sopivana ajankohtana.

Tuollaisesta huomion osoituksesta ja palvelualttiudesta sulin heti paikalla ja lupasin poiketa talossa heti tänä päivänä.

Enhän minä mikään kauppiasta rikastuttava asiakas ole, mutta asiakas kumminkin.  Yhä edelleen.  Ja kohta punnitaan talossa kaikki elävä kissaa myöten.  Siilit ja linnut kerätkööt kesäpainoa kaikessa rauhassa.