Minun pitäisi olla jo  kirjamessuilla. Mutta kun en ole. Vaan istun tässä koneen ääressä itseäni laiskamadoksi soimaten. Syitä lähtemättömyyteen on tietenkin lukuisia. Ensiksi ne lukemattomat lukemattomat kirjat, joista monia olen aloittanut, enkä yhtäkään loppusivulle saattanut. Ei vaan veto riitä. Messuilta olisin kuitenkin raahannut kassillisen uusia houkuttelevia opuksia tuhlaten jotain 150 euroa. Siili-Milla Punapäätäkin olisi ollut kiva moikata ja kertoa omat siiliuutiset. Pikalinja olisi vienyt Jyväskylään ihan sopivaan aikaan, mutta ensin olisi pitänyt kävellä lumi- räntä - vesisateessa kilometrin matka linkkiasemalle. Pois olisi päässyt joskus seitsemän jälkeen, joka on aivan liian myöhäinen kotiintuloaika minulla. Ja taas olisi se kilometri pitänyt kävellä. Eilen juttelin erään viehättävän rouvan kanssa, joka oli viettänyt päivän messuilla. Hän valitti, että päivä seisoskelua oli kipeyttänyt hänen pakaransa. Teki mieli tarjota auttavaa kättä, mutta enpä kuitenkaan rohjennut - olen Kanervaa ujompi.
Katselin äsken nettikuvaa J:kylän keskustasta; olipa märkä ja autio paikka. Suorastaan tylyn näköinen kivierämaa. Kaikki olivat tietysti kirjakasoja plaraamassa ja viisaita ajatuksia kuulemassa.
Paitsi minä, joka kaikkiin edellä mainittuihin syihin vedoten jäin kotiin vetkuttelemaan.
Apua! Aivoni huutavat happea!