Susiluoto ei oikein osannut muuta kuin kääntyä selin toisiaan toljottavista miehistä ja tiirailla ulos ikkunasta.
- Hiljaista on tuolla hautausmaallakin. Yksikään ei noussut valittamaan, vaikka melkein vieressä räiskittiin. Luulisi edes noiden sankarivainajien yhtyneen vanhasta tottumuksesta yhteiseen menoon. Aurinkokin vain lämpimästi paistaa ikkunan läpi. Rupeaa ihan hikoiluttamaan.
Karjunpääkin sai jo muodostettua kokonaisia lauseita:
- On se ihan oikea ja elävä Hyttynen, vaikka on jo murhaajakin melkein paljastunut...
- Olisi varmaan kiintoisaa tietää, kuka on minut murhannut ja miksi?
- Kiintoisampaa olisi tietää, kuka kaiken tämän sotkun on saanut aikaan ja erityisesti kysynkin, että miksi?
- Joo, tunnustan kaiken. Lyökää rautoihin ja viekää pois ja mieluummin vielä paikkaan, mistä minua ei löydetä vähään aikaan.
- No, hörpitäänpä nämä konjakit ensin. Et kunnon laseja löytänyt! Vaikka kahvi ja konjakki yhteen sopivatkin, mutta mieluummin omista astioistaan kumminkin.
- Anteeksi, mutta nappasin kupit tuosta tiskialtaasta. Löytyy kyllä aromilasitkin. No, mihinkä se Leena...
- Sitä Leenaa tänne tultiinkin hakemaan - ja jotain Kerttua kanssa.
- Että aina vaan naisten perässä ja elävän vainajan löysitte. Aika hyvin sekin. Nuuhkikaa nyt noista kunnon aromeja.
Hyttynen kaasi molemmille miehille uudet juomat aromilaseihin ja ojensi ne yhä vapisevin käsin. Itse hän hörppäsi irvistellen kahvikuppeihin kaatamansa juomat. Karjunpää toppuutteli miestä uudelleen humaltumasta.
- Niin, täällä Leenan luonahan olen "kuolemani" jälkeen piileskellyt - ja aikani kuluksi vähän pämpännytkin. Hermojen takia. Piilossa on pitänyt olla. Perässä ovat. Piti lähteä tänä iltana Kertulle tuonne Moksin takamaille. Mutta kerkesitte ensin. Oikeastaan aika hyvä asia, viekää kiireesti putkan turvaan, ennen kuin tekevät minusta oikeasti ruumiin...
Ovikello soi. Kaikki kolme miestä jähmettyivät patsaaksi. Hyttysen pitelemä konjakkipullo luiskahti lattialle ja lattialle pulppusi pieni lammikko kuin veri rikoselokuvassa.
Jatkuu...
Kommentit