Tunnen olevani oikea niittomies, kun raivasin polun auki tuonne kasvimaan laitaan.  Piti tehdä se ennen uuden sadekauden alkua.  Onneksi vuohenputkisto ei ollut vielä lakoontunut, joten pystyin kevytviikatteella hoitamaan homman.  Tuli siinä kumminkin kunnon hiki, muutama paarma ja joukko itikoita teki muutenkin olon keskikesäiseksi, sillä onhan nyt heinäkuu. 
Vadelmia näyttää tulevan ihan kohtuullisesti, muutamat alalaidan marjapensaat näyttävät kärsineen alkukesän hallaöistä, mutta säästyneet näyttävät antavan ehkä runsaankin sadon.  Perunapenkin pätkäkin näyttää kehittelevän muutamat keitot (myyrät helskuttiin sieltä tunneleita kaivamasta!).  Raparperia on vaikka sioille syöttäisi.  Otin vain yhden pitkän ja mutustelin sen äsken blogiherkkujen kera.
Omenapuiden satonäkymiä en ole vielä tarkastellut, koska reitti sinne on avaamatta. Täytynee ottaa muutama alkuasukaskantaja mukaan ja lähteä raivaamaan viidakkoviikatteen avulla reittiä.  Tiedä, vaikka tohtori Livingstone tulisi vastaan.  Voisi siltä sitten kysyä, että kun tuolla vaimolla on ollut vähän yskää, että onko se mahdollisesti allergista vaiko ihan tavallista viidakkokuumetta.
Mutta ensin pitää käydä kaupassa täydentämässä perusvarastoja.  Hellekypärää tuskin tarvitsee, kun sitä ennustettua hellettä ei taida tällä viikolla tullakaan.
Sadetta voisi pidellä, mutta ei se ainakaan minulta onnistu. Se kun valuu sormien välistä ihan holtittomasti. Samalla tavalla kuin aikakin.