Vaikka on oltu nykyisen vaimoni kanssa vuosikymmeniä - lähes vuosisatoja - yhdessä. niin sen teimme ensi kertaa yhdessä ja yhtä aikaa.  Tuntui oikeastaan aika hyvältä, lisäten selvästi yhtenäisyyden tunnetta ja keskinäistä joukkuehenkeä.  Tunsimme selvästi olevamme sitä yhteistä leijonaperhettä, joka...  No, riittäköön se hehkuttaminen!  Minä tulin ainakin hyvin tyytyväiseksi onnistuneesta suorituksesta.  Liisa ei niinkään sitä ääneen sanonut, mutta näytti hänkin huomattavasti raikkaammalta ja uskaltaisinkon sanoa - nuoremmalta.  Ja miksi en uskaltaisi.

Ehkäpä toistamme homman joskus syksymmällä.  Tai viimeistään sitten talvella.  Jos vain pää kestää niin hurjaa möyhennystä.  En olisi itse osannut hommaa kovin hyvin, mutta olihan molemmilla ammatti-ihmiset mukana itse operaatiossa.

Sillä hiusten leikkaaminen ei ole leikin asia, vaikka se asian osaavilta käy kuin leikiten.  Kliks, kliks - ja se on siinä.  Tosin neuvoin parturia ensin, mitä halusin Liisalle tehtävän eli leikataan aika lyhyeksi, ikään kuin pallomaiseksi, mutta jätetään edestä aika pitkäksi.  Olin nähnyt mallin jostain lehdestä.  Oli kuvan mukaan tämän kesän muotia.  Arvelin tuon mallin sopivan hyvin vaimoni pään muotoon ja kun muutenkin olen tarkasti aikaani ja etenkin muotia seuraava, niin avot...

Parturi ryhtyi toimeen kehuen samalla Liisan tummahkoohjaisen kuontalon seasta loistavaan harmaata raitaa.  Sanoin sitä itsekin ihailleeni ja parturi sanoi, että tekemällä tehtynä tuollainen raita maksaisi useita kymmeniä taaloja.

Toiselle parturille sanoin antavani hänelle täydet valtuudet tehdä minulle mitä ikinä hän vain keksi.  Hän keksikin välittömästi ja taittoi melkein luonnostaan jäykän niskani.  Taipui se sentään pesualtaan päälle sen verran, ettei pesuvesi takapuoleen valunut..  Voi, kuinka nautinkaan hänen vahvoista, hierovista sormistaan.  Päänahkani olisi hihkunut ilosta, jos olisi osannut.  Muutamia ähinöitä taisi suustani kuitenkin purkautua, mutta hallittuina ja hillittyinä. 

Melkein yhtäaikaa molemmat parturit saivat hommansa tehtyä.  Liisa nousi tuolistaan hämmästyttävän nuorekkaana, minä entistä ruttuisempana, kun lattialla kopsineet kiharani eivät enää peittäneet etunaamaa.  Ei Liisa kumminkaan minua yhtään vierastanut, vaan siirtyi tyylikkään rauhallisesti viereeni auton takapenkille. 

V ielä kävimme hankkimassa Liisalle täydennystä Marimekon mustavalkoiseen 60-luvun retrohenkiseen mekkoasuun ja minulle Egyptin puuvillaisen ja raidallisen kauluspaidan, joka toivottavasti sointuu grafiitinharmaaseen pukuuni.  Väri kun on sellainen - erikoisen kukertava.

Että ei kun ensi kuun alussa serkun pojan yo- juhliin.  Toivottavasti päästävät sisään. meidät sellaisina kuin olemme.

Kun oltiin Liisan kanssa ensi kertaa elämässämme yhtä aikaa parturissa - ja kaikkee!