Tuli päivä tuhlattua yleisurheilua seuraten.  Myönnän sen, että paremminkin päivän voisi hukata: juopotellen, vieraissa naisissa, maantiellä hurjastellen tai... enempää ei mielikuvitukseni keksi.  Mutta satuin nyt vain istumaan tylsänä sohvalla nauttien sadomasokistisella tavalla suomalaisten onnettomista suorituksista.  Se moukarinheittäjäkin selitti tehneensä lapsen, jonka ansiosta on laittanut elämän tärkeydet oikeaan järjestykseen.  Olisi sitten jäänyt hoitamaan lastaan eikä lähtenyt Saksaan huuhailemaan.  Sitä paitsi lapsonen oli tehty  jo yhdeksän kuukautta sitten, joten miten se liittyi tämän päivän karsitaan.

No, olen vähän ilkeä.  Moka on yksin minun ja tämä kirjoitus lipsahti julkisuuteen vain siksi, että yhteys blogistaniaan sattui olemaan auki.  Tarkoitukseni oli sanoa, että kaikki suomalaiset tekevät parhaansa ja katsovat sitten, että mihin se olisi riittänyt, jos olisivat ylittäneet itsensä.  

Harmittavinta oli se, että sanoin vahingossa oikean mielipiteeni, joka oli oikeastaan pelkkä huuli.  Eikä Saksa ole edes paska maa, vaikka joku entinen keihäsviskaaja niin luuleekin.  Mikaelakin sanoi haastattelussa, että tuhdeimmat otteet keihäistä ovat nimenomaan Germanian kunnian kentiltä.

Keskisalokin on hieno juoksija, mutta miksi hänenkin uransa on niin täynnään esteitä ja vetisiä vallihautoja.  Muutenkin hentoisen ja aneemisen näköinen mies.  Osaako se edes uida?  Ottaisi edes Kyra Kyrklundilta, siltä hevoskuiskaajalta, oppitunteja.

Urheilun seuraaminen tuhoaa aivosoluja.  Sen huomaa siellä, missä kaksi tai useampi urheiluhullu kohtaa.

Itse sentään hölmöönnyn yksin.  Joten tämä kirjoitus oli hyvinkin älykäs siihen verrattuna, mitä seuraa tulevina päivinä.

Kyllä ne suomalaiset vielä näyttävät kananmunat, tai ainakin närhen jalat!