onneksi nenäkin vuotaa.  Eilinen ja sitä edeltävä yö meni röhkiessä unen jäädessä minimiin.  Päivä sujui sitten sopivassa horteessa, välillä yskän puuskissa.  Tänään ovat sitten kylkipalat hyvin hellinä. 

Illan suussa lupasivat tuoda kolme viikkoa sitten hankitut huonekalut, joten piti viedä mattoja ulos, vähän imuroida (onneksi Kuopus imuroi pääosin viime lauantaina), lattiat piti pestäniin, että hiki irtosi mukavasti.

Onneksi yskä on sen verran hellittänyt, että pystyin moiseen.  Eilen olin vielä täysin kanttuvei, sohvalla horteessa puoliuniasennossa vietin monta tuntia, kaupassa sentään kävin, kun maito ja levite oli ihan lopussa. 

Huomenna otamme päikkärit upeiden nahkanojatuolien kätköissä.  Siitä tuleekin ykkösharrastukseni.  Vaimo on levottomampi, mutta hän voikin välillä ihmetellä keittiön uutta pöytää.  Ja yön tullen siirrymme uuden uutukaisiin vuoteisiimme, emmekä varmaan malttaisi millään nukahtaa.  Aamun tullen hipsimme sitten uusilla matoillamme varpaat onnesta kippurassa.

Kissa ei varmaan oikein tykkää.  Se kun on kovin vanhoillinen kissa, eikä heti suostu outoihin petipaikkoihin, olivat ne miten mukavia tahansa.  Totutteleminen vie yleensä pari viikkoa.  Ei silti, en varsin pahana pidä, vaikka se ei nahkatuoleille suostuisikaan.  Onneksi sen kynsien teroittaminen tapahtuu pääosin ulkona, kun pehmeäkylkisiä leppiä ja puolilahoja koivun runkoja pihasta löytyy yhden kissan tarpeiksi.

Ne tuolit ja keittiön pöydän kerkeän varmaan tänä iltana asentamaan, jos eivät aivan päreinä ole.  Vuoteet varmaan jäävät seuraavaan päivään. 

Hiljalleen kasaillaan, ettei missään niksahda.  Nyt vain kalukuormaa odottelemaan!