En tiedä, millä tuulella näin kovalla tuulella pitäisi olla.  Hyvällä vai huonolla?  Hyvin tuulee, jopa liiankin hyvin, kun sähköt olivat hetken poikki.  Silloin tulee helposti huonolle tuulelle, kun mikään laite ei pelaa.  Toisaalta silloin on hyvä ottaa vaikka torkut, jos on varma siitä, että katkos on laajempi eikä vain omatalokohtainen. 

Tapahtuipa kerran eräänä syksyisenä ja myrskyisenä yönä (Ressu-koiran aloitus päteen niin moneen), kun tuuli kävi tuollaisella 35:n metrin sekuntinopeudella kaataen nuorehkon koivun tontiltamme voimalinjan päälle.  Koivu jäi linjan päälle makoilemaan sähköjä katkomatta, mutta paikallinen tiemme kulki siitä alta aiheuttaen selvän vaaratilanteen.

Silloin meillä ei ollut vielä nettiyhteyttä, joten otin pari tuoretta puhelinluetteloa alkaen etsiä sähköyhtiömme vikanumeroa.  Luetteloissa oli vain sellainen vika, että vaikka se oli täynnänsä erilaisia numerokoosteita, niin juuri tämän sähköyhtiön numero näytti olevan äärettömän salainen.

Muistaakseni tiedustelun kautta sain yhden yhteyden ja sitä kautta toisen, josta sain taas uuden.  Lopulta jostain tuupovaaran takaa löytyi selväjärkinen ihminen (ei, ei se ollut maitovatanen), joka lupasi ilmoittaa vikapartiolle.

Vielä samana yönä tuli pari miestä kevyen kuormurin kanssa leikaten koivun ja oksat linjan päältä.

Silloin tuli ehkä ensimmäisen kerran mieleen nettiyhteys, kun tuntui ettei vanhaan ystävään - puhelinluetteloon - enää voinut luottaa.  Niissä kaikissa on nykyisin jonkinlainen da Vinci-koodi, jonka ratkaisemiseksi täytyisi matkustaa kauniin naisen kanssa ainakin Vatikaaniin ja Pietarin kirkon alla olevaan, veden täyttämään salakäytävään, josta löytyisi numeroyhdistelmän ensimmäinen merkki koptin kielellä.

Tietysti olisin voinut soittaa hätänumeroon.  Mutta olen edelleen sitä mieltä, että täytyy olla todellinen hätä, ennen kuin sinne ottaa yhteyttä.

Tosin monille tuntuu riittävän se, kun iso hätä on tulossa housuihin.