Tänään täytän Iisinä kaksi vuotta.  Tänä aikana olen oppinut ihan kamalan mukavia juttuja.  Aloitin koko jutun vähän epävarmana ja sormi suussa, kun en oikein tajunnut, että mihin järjestykseen niitä kirjainmerkkejä pitäisi laittaa.  Se kyllä helpotti kun ne merkit olivat tuossa aivan edessäni.  Siitä sitten painelin näpsyköitä ja välillä tuota alhaalla olevaa pitkää kapulaa.  Sillä tavalla kirjainröykkiöt asettuivat ihan nätteihin riveihin.

Ensin ei kukaan huomannut mitään. kun siellä bittiavaruudessa seilasi tuhansia muita kirjainsukkuloita.  Esikoinen vinoilikin, kun tuli kolmas ruksi lukijakseni, että se oli varmaan harhaosuma - tai jotain semmoista.

Mutta vähitellen lukijat lisääntyivat, sain kommentteja ja niitä myös lähettelin.  Tavakseni tuli siirtyä koneen ääreen iltamyöhään, kun eläkeukolla on vapaus semmoisenkiin.  Voinpa sanoa, että olen koukussa tähän meininkiin.  Ei päivää, etten ainakin lukisi toisten kommentteja.  Usein omat kirjoitukseni ovat semmoista höpinää, mutta ei se yhtään hävetä.  Ei tämä kovin vakavaa kirjallista ponnistusta ole, mutta laittaa kuitenkin aivot pohdiskelemaan kirjoittamisen sujuvuutta ja sanomisen selkeyttä.

Olenhan vasta kaksivuotias, joten voin vielä oppia vaikka mitä.  Jatketaan sitkeästi kirjoittamista vaikka tyhjänpäiväisistäkin asioista.  Tärkeät asiathan voi lukea lehdestä.

Kiitos kaikille blogiystävilleni, myös ezikoiselle. Sentään 36 lukijaa!  Oli minulla kerran kesäteatterissa 3 katsojaa.  Ne kolme olivat tärkeitä, esitys oli sataprosenttinen ponnistus. 

Ja vielä yksi asia, eihän tämän touhun teknisestä puolesta olisi tullut yhtään mitään ilman ezikoisen opastusta ja perehdyttämistä.  Kummasti sillä pokka piti, vaikka olisi ollut kuinka kiire ja ukko pää pyörällä.