Kävimme tänään kaupungissa (eli olemmehan jo valmiiksi kaupungissa joskin hiljalleen hiipuvien palvelujen keskiössä).   Kun mainostavat kovasti niitä alennusmyyntejä eli ruottiksi realisatsiooneja, niin ajattelimme mekin laittaa ropomme peliin ja katsoa tulosta sitten jälkeen päin. 

Vaimo oli saanut jo pari Marimekkoa varhemmin (tosin vähäisillä alennuksilla), mutta laatua ja näyttävyyttä pitää ostaa silloin kun kohdalle osuu.  Mieluummin katson nätisti vaatetettua vaimoa kuin satasen seteliä.  Tällä kertaa hän sai vain uuden pehmustetyynyn keittiön puutuolille.  Ei sekään paljon maksanut, mutta mieluummin taputtelen sattumatonta pyllyä.

Itselleni ostin useampia paitoja ja sitten mieleen johtumana uuden lukulampun nahkatuolien viereen.  Vaikka tuleekin aika vähän nykyisin luettua.  Enempi illan tv-ohjelmia luuraan.  Mutta kun se kaksiosinen jalkaspotti ei pelitä mieleni mukaan.  Vie liikaa tilaa ja on aika kömpelön näköinenkin.  Ja kömpelyksiä ei tässä huushollissa itseni lisäksi siedetä.  Joten vanha saa väistyä toisarvoisepaan tehtävään (jotakin pimeää nurkkaa valaisemaan) ja uusi pääsee tilalle, kunhan kerkeän riisua sen paketista.

Housujakin katselin, mutta kun niitä pitäisi sovittaa.  Suututtaa ajatellessakin.  Kun ne on tehty aivan väärän kaavan perusteella.  Lahkeilla on pituutta niin paljon, että niiden alle voi piilottaa parimetriset puujalatkin.  Sitä vastoin keskikohdalta niiden mallina on ollut joku nälkäkurki.

Joten en saanut itseäni komennettua edes sovituskoppiin.  Eikä kukaan houkutellut edes pussauskoppiin, johon olisin voinut herkästikin livahtaa.  Joten taas kerran housuostokset jäivät.  Kunhan vielä aikaa kuluu, niin lopulta raitilla vaeltaa housuton mies.  Nytkin oli parraat housut päällä, kun niitä oloasuja ei ilennyt kaupunkiin laittaa.  Sentään jotain rotia.

Mutta entäs, kun ei ole kuin niitä huonompia pukimia jalkoihin ja laki kieltää rääsyihin pukemisen.

Siihenkin löytyy ratkaisu:  ryhdyn naturiksi!  Talvisinkin jotenkin pärjään, kun napsaisen auton etupenkin takapuolen lämmittäjän päälle.  Turha sitten on vilkuilla paidan alle, ei ole juurikaan näytettävää - valitettavasti.