Onhan teitä suosikkeja, joiden blogeja kurkin päivittäin - ja usein öittäänkin.  Jos yhteistä nimittäjää etsin, niin ensimmäisenä tulee ikä, joka taitaa pyöriä mieluummin yli kuin alle viidenkympin.  Toki on myös sellaisia, joilla on vielä lapsilaumat jaloissa pyörimässä.  No, jos ei lapsia, niin ainakin koiria, kissoja ja jollakin myös niitä karjasuojissa pidettäviä.  Toinen yhteinen nimittäjä on suhtautuminen elämään:  monilla on tukku vaivoja seuranaan, mutta niistä ei kovin paljon huudella.  Paitsi tämä nimimerkiltä mainitsematon yksilö, joka on tehnyt vali-valista taiteen. Niin kitkeränmakeaa ja samalla älykköhuumorilla varustettua tekstiä saa harvoin lukea.  Ei päiväkään ala kunnolla, ennen kuin saan lukea päivän kipupisteet.  Tämä toki kaikella kunnioituksella ja osanotolla, mutta eihän syy ole minun, jos nautin jotenkin sairaalla tavalla toisen immeisen hauskuudeksi jalostetuista kärsimyksistä.  Tämän jos se lukee, niin jopa taas noituu, nih.

Moni muukin tuntuu kärsivän lukuisista vaivoista, mutta niistä huolimatta meno on huikeaa ja asenne remppoihin sivulauseen arvoinen.  Monet ovat lääkitykset, vanne saattaa kiristää joskus liikaakin, mutta äkkiä sieltä alhosta taas noustaan ihailemaan elämisen päivänkoittoa. 

Luojalle kiitos siitä, että olen itse saanut elää terveenä tähän ikään asti.  Ei mitään lääkitystä, kaikki päällisin kunnossa.  Enkä varmana lääkärinkään mene, jos mennessä olen terve niin palatessa taatusti jonkun kauhean ja kohtalokkaan taudin merkitsemä, hikisessä ja vapisevassa kädessä ruttuun puristettu todistus kahden kuukauden elinajasta.

Tämmöisissä, omaa terveyttä koskevissa asioissa, meillä miehillä on valmiiksi puku pöksyissä.  Kari Suomalainenkin, armoitettu humoristi, kuvitteli itselleen koko ikänsä kaikki mahdolliset taudit, mitä lääkärikirjoissa oli kirjoitettu.  Eli kaikesta huolimatta ihan miehen ikään.

Itse en kuvia piirra enkä lue lääkärikirjoja enkä edes diagnosoi itseäni.  En uskalla.  Riittää, kun selkä on ajottain kipeä, sillä sehän merkitsee, että selkäranka on kohtsillään katkeamassa ja koko ranka valahtaa alushousuihin.

Pääsevät sitten kaikki tutut sanomaan, että kyllähän se tiedettiin, että ihan selkärangaton se aina on ollut, mutta housuissa oli sentään ytyä.

Joka sekin väite on kirjallista mielikuvaa, jota arkielämässä valheeksi sanotaan.  Mutta muu on ihan totta.

Ihan totta!