Semmoinen epämukava härdelli sattui illalla.

Istuin olohuoneessa toljottomassa toosaa, kun vaimo älähti keittiöstä tiskipöydän äärestä, että tuutko auttamaan.  Että mikä siellä nyt, kysyin.  Kun jalka kastuu, hän vastasi.  Ei siellä raana ollut vuotamassa, joten könysin katsomaan.

Oikean halan nilkasta suihkusi,  aamutossu jo ihan punaisena.  Samoin matolla punainen lammikko.  Näytti kuin nilkasta olisi sojottanut kymmensenttinen piikki.  Yritin tarttua siihen, mutta se olikin vaakasuora verivirta.

Nappasin olohuoneesta matalan jakkaran, johon ohjasin vaimon istumaan ja nostin jalan korkeammalla olevalle penkille.  Verta suihkusi runsaasti.  Revin talouspaperista pinkkoja, joilla painoin reikää nilkan etuosassa, jossa verisuoni oli puhjennut.  Onneksi ei ollut pääsuoni, mutta virtaus oli silti aika raju.  Tein pyyheliinasta jonkinlaisen kiristyssiteen, joka ei kuitenkaan auttanut.

Hetken kuluttua virtaus laantui jonkin verran niin, että sain haettua lääkekaapista painesiteen reiän päälle ja soitin sitten 112:een ja tilasin ambulanssin. 

Vartin päästä veri alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä ja kohta lakkasikin.  En kuitenkaan perunut ambulanssia, vaan halusin ensihoitajien tarkistavan tilanteen. 

Puolen tunnin kuluttua he tulivatkin, olivat jo kerran ajaneet ohi pimeässä ja märässä kelissä., kun ei talon numero näkynyt.  Tarkistivat verenpaineet ja muut toiminnot ja totesivat alkutoimet oikein suoritetuiksi. 

Enimmät jäljet siivosin, loput jäivät huomiseksi.  Tuli matto-  ja pyyhepyykkiä.  Ja yksi aamutossu on pilalla.

Onneksi emme kumpikaan pelkää veren näkemistä niin, että pyörryttämään olisi ruvennut.  Vaimo suhtautui tilanteeseen rauhallisesti, ilman paniikin oireita.  On hän sentään tehnyt kaksi lastakin, joka on hieman toista luokkaa sarjassaan.

Pitää nyt seurata vielä tilannetta.  Rauhallisesti tuntuu vaimo nukkuvan.

Kissa oli kovin kummissaan, kun tuli kesken tilanteen ulkoa katsastamaan ja haistelemaan.  Lähti takaisin melko rapeasti tyyliin:  hoitakaa hommanne, tulen myöhemmin uudelleen.

Ambulanssimiehet olivat asiallisia ja ammattitaitoisia.  Eivät edes luvanneet laskuttaa käynnistään.

Mutta ikä tuo tuliaisia!