Tällaisella kelillä joutaa olemaan sisällä ja koneen äärellä, kurkistella vieraisiin blogeihin ja niiden taaksekin; kommentteihin ja jo pölyttyneisiin nurkkiinkin.  Omiin pölynurkkiin ei kannata tuijottaa varsinkaan näin hämärällä hetkellä, jolloin vaahterat ikkunan alla jo kukkivat yrittäen peittää taivaan harmautta pimentäen samalla erakon hiljaista kammiota.  Vain keväinen sade ropisee ruosteisella katolla ja saa samalla ympäröivän luonnon kiihkeään kasvuun.  Puiden lehvästöt ja vuohenputket kasvavat ja tummuvat vihreydessään lähes silmin nähden ja korvin kuullen.

Kissallakin oli sen verran joutavaa aikaa, että tuli  ulkovarastosta sisälle vilkaisemaan, että kaikki on kunnossa.  Ei malttanut kuitenkaan sen vertaa, että olisi latkinut tarjoamaani maitoa tai maistanut tonnikalaa, vaan käänsi selkänsä olohuoneelle ja sohvan nurkkaukselle ja halusi takaisin villiin luontoon - mieluummin kuivin käpälin, joten livahti oven raosta häntä lutkahtaen takaisin varaston suojiin.  Ja sade jatkuu päästyään kunnon alkuun.

Vesi tippuu räystäistä helminä, vilkkaina,  elohopeisina.  Putovat maahan ääneti  muodostaen kohta räystään suuntaisen puron, jolloin voi kuunnella pienten tiukujen rytmisesti polveilevaa sademusiikkia, jota juhla-asuihin pukeutuvat lehtipuut hiljaa kuuntelevat.  Vain latvukset huojuvat hyväksyvästi samalla kun jöröt kuuset sulkeutuvat itseensä  antaen sateen valua omia aikojaan roikkuvia oksiaan pitkin aina karikkeiseen pintaan saakka.

Kahtena iltana olen irrottanut näköradion ja tietsikan kaikki johdot seinistä ukkosen varalta.  Mitään ei ole kuitenkaan kuulunut tai näkynyt.  Pilvet hiipivät yön pimeydessä päälle huomiota herättämättä pudotellen aluksi muutaman pisaran kokeeksi kuivaan maahan.  Innostui lopulta ropsauttelmaan sen verran reippaasti, että kissakin havahtui pihapenkiltään siirtymään sateelta suojaan. 

Nyt ropisee niin tasaisen varmasti, että  epäilen auringon siirtyneen vaihteeksi kuivaamaan keskisen Euroopan tulvien jälkiä.  Se keikka saattaa hyvinkin kestää viikon tai kaksi, miksei sinne juhannuksen tienoille asti.  Joten inehmotkin palaavat pihoilta ja rannoilta koneidensa ääreen valittamaan hukattua aurinkoa tilaillen samalla viikon, parin aurinkomatkoja Kreikkaan, Turkkiin tai sitten pyramiideille asti kamelin selässä huojumaan, ellei sitten ole jo valmiiksi ylen huojuvaisessa tilassa.

Mutta minä vain katson ikkunasta ulos ja mietin joutavia!