Johan nyt menee ihan mahdottomaksi! Kun tänä aamuna nousin sirrin silmin ylös avaten huoneen hämärässä säleverhot tarkistaakseni ulkoisen sään, niin POIING! Sokaisevat salamat löivät silmistäni sisään, lävistivät pehmenneet aivoni niin, että savu pursui korvista ja tekivät takaraivostani luusoppaa. Jos siihen tilanteeseen olisi vielä liittynyt rapula tai muu kivistys, niin seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat. Mutta ennenkin kovissa tilanteissa kiehutettu terve mies kestää hikoilematta vaikka päiväntasaajalla saati sitten omassa makuuhuoneessa, joten suljin salamannopealla ranneliikkeellä verhon. Vaikka näkö ei hetkeen pelannutkaan niin muisti toimi jotenkuten, joten osasin suunnistaa vessaan. Siis makkarista kaksi askelta suoraan ja siinä se on. On vain älyttävä avata vessan ovi, ennen kuin vetää yöhousut kinttuihin. Ei silti, ei meillä koskaan aamuisin vieraita ole (eikä juuri muulloinkaan), eikä kissaa kiinnosta ja valitettavasti ei juuri vaimoakaan. Auttaisikohan, jos lähettäisin keittiöön pari sataa tekstaria tyyliin: olen nyt pökät kintuissa lorottamassa; haluatko kuunnella ja ehkä nähdäkin?
En kyllä osaa tekstailla ja lorotella samaan aikaan. Kapula kyllä siinä tippuisi pönttöön. Minusta tulisi hyvä ike Iken paikalle, kun tuommoisia ajattelen heti aamusta. Tai oikeastaan ajattelen vasta nyt sitä mitä olisin voinut ajatella aamulla, jos olisin jaksanut. Nyt illalla aivotoiminta on sen verran elpynyt, että pystyy ajattelemaan tuhmiakin asioita, ei pelkästään tyhmiä. Harmaata on kaikki teoria, sanoi joku saksalainen, ja oli oikeassa.
Vaikka kuinka aurinko hehkuttaa taivaalla ja mahlat virtaavat kohta koivujen rungoissakin, niin omassa rungossa ei tunnu olevaan minkään sortin virtaa vaikka grilliin menisi. Solariumia en ole myöskään kokeillut, josko siellä jotain sisällä liikahtaisi. Ehkä korkeintaan maksa urvahtaisi.
Antaapa olla. Jatketaan näillä samoilla.