Orapihlajien raivaus kuuluu sarjaan ´älkää yrittäkö tätä kotona!´  Mutta meillä ei kukaan muu tätä tee ja muualla en edes maksusta.  Tosin lähinaapurit eivät aitaansa päästäisikään moiseen kuntoon.

Pääsin taas vähän pitemmälle urakassani.  Tosin oikean käden selkämys on täynnä piikin jälkiä, vaikka yritinkin olla varovainen.  Keskisormi on suorastaan kipeä (pipipuhallusta kaivataan).  Päivä oli tosi kuuma, tosin orapihlajien varjossa jotenkuten pärjäsi.  Elikoillekin piti lisätä runsaasti vesivarastoja eri puolille pihaa.  Siilitkin kävivät laplattamassa pikku kielillään siestankin aikaan, samoin kissa, joka lepäili lähes koko päivän roskapöntön takana pajunvarsien ja kuusenpoikasen alla.  Se muuten syö varmasti tuplaten sen, mitä talvella.  Ulkoilma nälättää.

Saatiin taivaaltakin vettä, mutta eipä se juuri ilmaa raikastanut.  Tarkenin grillata broileria, jota söimme tomaattien toimittaessa perunoiden virkaa.  Ei jaksanut kumpikaan ahmattia esittää, lihaa jäi pariksi syömäkerraksi ja vielä leivän päälliseksikin.

Ei voi juoda kovin paljon mehua, eikä muutakaan.  Huomenna, kun orapihlajan piikit pistävät muutamaan strategisesti tärkeään kohtaan, niin äkkiä rupeaa vuotamaan.  Vai pitäisikö juoda kunnolla.  Niin, että jos vuotaa, niin ei vuoda kuiviin, vaan jotain juomaa jää vielä pissittäväksi luonnolliseen tapaan.

Mikään ei ole mukavampaa, kuin pissiä iltahämärissä oman pihan puskaan (ei kuitenkaan siihen, missä kissa makaa).  Silloin tuntee olevansa isäntä omassa talossaan.  (Huomio on Putkimiehen filosofisista opeista.)  Talvella moista ei voi harrastaa, kun puut ovat riisuuntuneina ja lumeen jää rumat jäljet.

Hulluilla on halvat huvit! Ei maksa mitään, mutta yritäpä samaa torilla.  Tulee äkkiä hintoihinsa.