Puolilta päivin, tajun hiljaa palautuessa kutistuviin aivoihin, totesin päivän kovin harmaaksi ja kahvin sopivan mustaksi.  Paahdettu sämpyläkin maistui hyvältä tonnikalakuorrutuksella.  Siihen yhdistelmään en taida kyllästyä.  Tosin riitelin ensin itseni kanssa tonnarista contra eilen uunissa kypsytetystä kirjolohesta.  Pääsin aika pian sovitteluratkaisuun - olenhan sentään vaaka ja entinen rauhanturvaaja - ja saatoin keskittyä Keskisuomalaisen sarjakuviin ja Marko Ahosen illan teevee-ohjelmien arviointeihin.  MA on mielestäni melko viisas mies, on samaa mieltä kanssani useimmista jutuista.  Mistä se voi tietääkään, mistä minä pidän?  Tietysti siitä, kun kumpikin ollaan niin helv... viisaita.  Enkä laita tähän mitään hölmöjä hymiöita!  Sillä sellainen on lukijan aliarvioimista tyyliin "tässä vähän ironisoin ja lasken hervotonta leikkiä, mutta ootte te niin hölmöjä, että pitää laittaa perään... no, miten ne nyt menikään  :-)   ;>0  (:´`/) se oli puolella korvalla kuuntelija,  #)= (  naama rutussa viimeyön jälkeen, kun ei saanutkaan.  Hei, tämähän on hauskaa.  Kirjoitankin seuraavan jutun pelkkiä hymiöitä käyttäen.  Sitten joku kustantaja pyytää kirjoittamaan kokonaisen romaanin samalla tyylillä. Ja peruutan muutenkin hölmöt kirjoitukseni... tai en, sillä tähänhän jäisi pelkkä blankko arkki, eikä semmoinen näytä kuin tyhjältä arkilta.
Iltapäivällä tuli sitten kuopus käymään.  Vähän arastelee hämärää ja märkää keliä, vaikka alla onkin vanha mutta timmikuntoinen Toyota.  Pyrkivät vain ne isot, vahvat ja ärhäkkäät ohittelemaan missä sattuu, kun niillä on NIIN turvallinen, nopea, kiihtyvä ja turvatyynyjä täynnä oleva kulkupeli.  Mutta niitä ratissa olevia rusina-aivoja ei voi päivittää, niin vanhanaikaisella maalaisjärjellä varustettu autoilija on helisemässä noiden teiden valtiaiden seassa.  Ei sillä. että tässä mitenkään agressiivisiä oltaisiin.  Teikitiisi ja aja hiljaa isi, niin illalla sitten leikitään.

Hyvää ötyä, sanoi Jussi Jurkkakin aikoinaan.