lauloi Tapsa Rautavaara eräässä laulussaan.  Monet tapsan laulut olivat mollivoittoisia laulelmia tai sitten rallatuksia.  Ne olivat mukana levyillä myynninedistämismielessä ja toimivat varmaan tupailloissa ja harjannostajaisissa, mutta olivat oikeasti turhanpäiväistä sälää.

Muutenkin Rautavaara oli aika ovela tyyppi:  käytti surutta komeaa ulkomuotoaan ja urheilu-uraansa hyväkseen (kukapa ei käyttäisi, jos sellaisia avuja olisi), naiset olivat pelkkää vahaa ja miehet hyväksyivät hänen karskin jätkähuumorinsa.

Ei minun Tapsasta pitänyt puhua, vaan itsestäni ja säästä sekä vähän sateisesta sunnuntaista.  Mutta meni jotenkin ohi, kun se Rautavaara oli kumminkin sen verran iso mies joka suhteessa, että olisi kirjoitettava itsestä niin pienillä kirjaimilla, ettei kukaan näkisi semmoista lukea.

Mutta isot miehet kaatuvat korkealta, kuten Tapsakin uimahallissa niin, että vaikka kävi lääkärissäkin, niin taisi aivoverenvuoto olla kuolinsyy.

Siihen kuoli melkein vaimokin joitakin vuosia sitten, mutta valpas terveyskeskuslääkäri ja taitava Kuopion kirurgi pelastivat elämälle.  Kyllä terveyskeskuksetkin tekevät hyvää työtä, vaikka niitä rumilla nimillä nimitetäänkin.  Itsekin olen siihen syyllistynyt, vaikka en tähän mennessä ole sen palveluja juurikaan henk.koht. tarvinnut (sormeni ristiin).

Toisaalta, turhan moni tuttu on aivojuttuun menehtynyt, kun oireita on pidetty vain harmittomina päänsärkyinä tai työperäisinä niskavaivoina. 

Vetää väkisinkin mollivoittoiseksi sateisena sunnuntaina.  Nytkin katto ropisee pirunpolskan tahdissa.  Kissa kävi vähän aikaa sitten syömässä tipun paloja, kun tiesi niitä olevan tarjolla, mutta halusi sitten takaisin ulos.  Onneksi se älyää hakeutua sateelta suojaan, vaikka ei kylmyys sisälle asti aja.

Eikä ollut edes huono omatunto, vaikka uhrasin päivän urheilulle.  Se kaksimetriset sääret omistava Usain Bolt osasi ohjelmoita taas säärensä sadalla metrillä ME-aikaan. 

Vähän kyllä silti hävettää, kun penkkiurheilijoita pidetään yleisesti yhteiskunnan pohjasakkana ja turhan vöyhöttäjinä.  Urheilun seuraajille vähän naureskellaan:  ovat kyllä yleensä vaarattomia, mutta äärettömän tyhmiä, sillä mitä iloa siinä on, että katsoo silmät palaen, kun joku juoksee, heittää, työntää, hyppää ja kaiken päätteeksi yleensä häviää.

Sitä minäkin ihmettelen - ja avaan taas huomenna iltaseitsemältä television.  Mutta äänen pidän pienellään, etteivät naapurit kuule.