Kohtasin äsken pienen sääskinaaraan,

lauloi mulle hän:

"Antaos mulle vähän verta vainen

niin sä kohta kunnon horkan saat"

Isotteli se isosti, ollaanhan Keski-Suomessa, jossa elukat tietävät paikkansa ja kokonsa.  Toista se on Pohjanmaalla, jossa pienetkin isottelevat.  Itikatkin ovat lehmän kokoisia.  Siitä todistuksena on se, että paikalliset alkuasukkaat syövät itikoiden lihaa.  Eikä ainoastaan pääsiäisvalkeiden aikaan, vaan ihan tavallisena arkenakin.

Sitä Itikan lihaa oli aikaisemmin myytävänä tavallisissa kaupoissakin lihaosastolla, mutta sittemmin sellaiset kyltit on poistettu tehtaiden seinistä.  Tilalle on tullut atrioita ja muita syömistä kuvaavia sanoja, joka sekin osoittaa ylimmän herraportaan rajoittunutta ajatuskykyä.

Yhtenä kesänä kävin minäkin Itikan ruokalassa syömässä herkullisia verilettuja.  Olin nimittäin siinä lähistöllä, eli Mannilan sahalla Jyväskylä kupeessa töissä parina kesänä koulukkaana.  Pinottiin koulukaverin eli Minkkisen Eeron kanssa lautoja taapeliin.  Musta liukuhihna syötti niitä sinne ylös ja me otettiin vauhdista kiinni.  Eikä huimannut yhtään, kun se tapuli korkeni pikkuhiljaa.  Ruokatunnilla nyrkkeiltiin rukkaset käsissä keskenämme.  Jalkatyö oli tärkeää.  Piti varoa, ettei tippunut tapulin isoihin rakoihin.  Laudat piti latoa harvaksi, että saivat rauhassa kuivua auringossa.  Kosteina olisivat herkästi sinistyneet ja pilaantuneet.

Kerran, sellaisen hellekauden aikana kuten nyt parhaillaan, nukahdin puoleksi tunniksi sille mustalle kumimatolle ja olin saada auringon pistoksen.  Iltapäivän lastasin lautoja normaaliakin sekavammassa mielentilassa.  Mutta pois en lähtenyt, kun tili olisi siitä pienentynyt.  Onneksi en kokonaan menehtynyt, mutta selkeästi se pistros vaikutti tulevaan kehitykseeni.  Ahtisaari ei ole ollutkaan helteellä sahalla töissä.  Tuskin sen siskokaan.  Joten Nooppeli meni aivan väärään osoitteeseen.  Olenhan minäkin ollut YK:lla töissä.  Mutta ei siitä otsikoita lehdissä revitty, niin että täytyy itse leuhkia sen tautta, että edes  rauhanneuvokseksi tai joksikin pääsisi.  Tosin tässä odotellessa on jo mennyt ikä ja kohta terveyskin.

Niin, siellä Itikan konttorissa oli tätikin töissä.  En kuitenkaan uskaltanut mennä häiritsemään herrojen ja rouvien kerrokseen siellä alakerran ruokalassa käydessäni.  Olivat ne konttuurin naiset sen verran hienoa naisväkeä, tätikin taisi olla siellä ihan jakkupuku päällä ja korpinmusta tukka hienon kiiltävänä.  On se kaunis nainen vieläkin, vaikka ikää on jo kertynyt kohtalaisesti.  Eikä suostu olemaan vanha.  Viime kesänä siellä mökilläkin passasi niin, että itseäni melkein hävetti.  Ei se hävetys kumminkaan ruokahalua millään tavalla rajoittanut.  Liekä siellä serkkupojan hienosti rakentamassa uudessa saunassa yhä yhtä hyvät löylyt kuin vuosi sitten?

En nyt mitenkään vihjaile, kysyn vaan.  Että onko sinne lauteille pitkäkin jono?