Soitin automyyjälleni (huomaa omistusliite), että mitähän sille tammikuun lopussa tilaamalleni Ford Ka:lle kuuluu.  Että joko synnytys on pian käynnissä.  En tiedä noista pikkuautojen odotusajoista, mutta minusta yli kuukausi (ja varsinkin kevään tulo) panee jo kärsivällisyyden koetukselle.

Ei tiennyt myyjäkään, mutta rapsuteltuaan hetken koneensa näppäimistöä osasi kertoa, että ilmoitettu synnytyspäivä on 3.4., mutta saattaa siitä myös aikaistua jonkin verran.

Jumputin itsekseni, että papereita allekirjoitetaessa oli puhetta viimeistään maaliskuun alkupäästä, mutta en puhunut mitään.  Epämääräisistä ja suullisista lupauksista ei automyyjää voi syyllistää.  Löysäleukaisia ovat järjestään.  Ja ostaja on yleensä löyhäkorvainen - kuulee olemattomia lupauksia.

Voin vain kuvitella tillannetta autotehtaalla.  Seuraavassa vapaa käännös (puhuvat jotain ulkomaan kieltä):

-  Että Iisillekin tuommoinen pikkukärry!  Eikö sillä ollut isompaan varaa?

-  Ei kun se tykkäsi tuommoisesta ja muutenkin köyhänä ei tohtinut kalliimpaa.  Sanoi takakonttiin kauppakassinsa hyvin mahtuvan.  Tehkää siitä kumminkin kunnon auto vanhalle ukolle.

-  Että olisi sille sitten vaikka lopuksi ikää, ja jäisi vielä perinnöksikin?

-  Semmoisen rustaatte Iisille, ilmestyspäivä 3.4., taitaa olla sunnuntai.  Kuka nyt pyhänä töitä tekee täälläkään.  Ja maanantaina on turha aloittaa, säheltäkää rapuloissanne auto jollekin toiselle.

-  Ei, joo.

Kyllä miehellekin odotusaika on kovaa ja se näkyy jo päällepäin.