Taas ikkunaan tussahti jotain pehmeää.  Ihme, että vaimo oli uskaltanut lähteä yksin nukkumaan, niin arka kuin yleensä olikin.  Kai se punaviinin litku oli rohkaissut - ja varmaan vähän suutahtanutkin, kun hän itse oli nukahtanut. Töissä oli sentään ollut kova viikko:  päivät tiukkoja palaverejä, raskaita lounaita ja edustusillallisia.  Pitihän vaimonkin systeemi tietää, oli itsekin ollut parilla illallisella mukana edustusrouvana.  Mies oli varma, että yhdet isot kaupat oli lyöty lukkoon ihan vain vaimon upeiden rintojen takia.  Jokaisen piti antaa kaikkensa, että eläisi ja menestyisi maan päällä.

Mies hekotti hiljaa omalle sutkaukselleen.  Tuijotti sitten pöydällä kultaisena hohtavaa viskipulloa.  Vieressä, kumollaan lojui tarpeettoman oloisena tyhjennetty konjakkipullo.  Mies röyhtäsi konjakin makuisesti; sen aromi ei viehättänyt yhtään.  Muutenkin maha mourusi pahaenteisesti ja rakkokin odotti tyhjentämistään.  Jos kävisi tuosta terassin reunan yli..  Oli sentään tuota omaa pihaa sen verran, että voisi rauhassa kusaista ilman, että kukaan tulisi sanomaan.  Siinä on miehen vapauden mitta, mies jo mielessään riemuitsi avatessaan lasista liukuovea terassille.  Ei haitannut, ettei jalassa ollut kenkiä, sukkia eikä edes päällyshousuja.  Kun piti se vaimo vietellä, mutta väsy oli hieman muuttanut suunnitelmia.  Hän asettui terassin kaiteen äärelle, mutta ei sitten ylettynytkään suuntaamaan kusikaarta kaiteen yli, vaan pian kertynyt pieni lammikko kasteli jo hänen varpaansa.

Surullista, mies ajatteli, vielä muutama vuosi sitten hän sai aikaan oikein komean riemukaaren - aivan kuin palokunnan harjoituksissa.  Äkkiä ei tuntunutkaan mukavalta, mahavaivat yltyivät, tupakkaakin teki mieli, siitä viskipullostakin voisi ottaa hintsut siivut ennen nukkumaan menoa.  Ei hän varmaan jaksaisi vaimoaankaan, vaan antaisi tämän rauhassa nukkua.  Aamulla sitten:  rapulassa se oli joskus taivaallisen maistuvaista.

Mies asteli takaisin liukuovelle tuntien terassin lattian kylmyyden jaloissaan.  Hän törmäsi suoraan lasiseen liukuoveen niin että tömäytti siihen otsansa.  Hän kaatui taaksepäin takamuksilleen, ranteisiin sattui kipeästi. 

Eihän se ovi itsestään kiinni mene, mies ihmetteli ja kaipasi hetken sitä viskipulloa ja tupakkaa.  Muisti vasta sitten vaimonsa ja lämpimän vuoteen. Hän kerkesi vielä ajatella, että mistä ihmeestä se viskipullo oli pöydälle ilmestynyt.

Sitten ei tuntunut yhtään kylmästä eikä kipeältä.