Olenhan jo monena vuonna vieraillut samassa savusaunassa.  Olen nauttinut laheista, pintaa hyväilevistä löylyistä ja mitä kaikkea. 

Tänä iltana oli toisin.  Porukkaa oli sen verran, että ajattelin mennä ensimmäisenä varaamaan lauteilta parhaan paikan.  Pimeätä oli ja aika kuumaakin, vaikka  saunamajuri sanoikin lopettaneensa lämmittämisen jo kuusi, seitsemän tuntia aikaisemmin. 

No, kiipeilin  lähes pimeässä hapuillen jyrkkiä portaita kohti kattoa  kuin sokea lepakko.  Lauteet olivat kuumenneet siihen pisteeseen, että taisivat jo pienet liekit polttaa jalkopohjia.  Autoin köntyksissäni isäntää sijoittamaan pari penkkiä ylälauteille, sekä hivenen viilentävää pyyhettä takapuolen alle.  Kämmenet olivat jo myös kovin arkoja kuumille kaiteille.

Olo alkoi kärsiä, kokeilin lauteilla viipyneitä vesisaaveja, tulikuumiksi olivat hautuneet.  Lauteet täyttyivät muista naatiskelijoista.  Hieman lohdutti se, että muutkin muistelivat etelänmatkojaan tulikuumilla hiekkarannoilla.

Isäntäkin omistautui löylyn heittoon.  Se nosti välittömästi kosteuden ihon pintaan ja tuntui hyvältä.  Paitsi, että varpaita piti yhä kärvistellä ja taisivat kämmenienkin nahat kärytä. 

Eihän se kaikkia häirinnyt, kun paikalla olivat savusaunan piirtänyt, sen osin rakentanut ja tietysti itse päätekijä, jolta oli ensimmäinen sauna palanutkin.  MInä olin ihan hiljaa, kun en mistään tiennyt ja kärsin muutenkin.  Kokeilin saavin vettä, mutta sehän oli polttavaa.

Isäntäkin havahtui jossain vaiheessa, että pitää pumpata kylmää vettä.  Unohtui saman tein sitten teoreettiskäytännöllisiin keskusteluihin oikean savusaunan  rakentamismetodeista.  Varmaan ihan mielnkiistoista, mutta itse en osaa edes ulkohuussia rakentaa.

Lopulta onnistuin könytä jyrkkiä portaita hengissä alas, koska vanhanaikainen näköni oli jonkin verran sopeutunut savusaunan romanttiseen hämäryyteen. 

Aikomuksenani oli mennä peseytymään viereiseen lampeen, mutta jalkopohjat olivat niin pohjaanpalaneet, etteivät ne kestäneet astumista karkealle soralle.

Niinpä vedin vaatteet nihkeälle iholleni, huusin isännälle kiitokset saunasta ja näkemiin.  Suin surminkaan en olisi voinut laittaa vaimoa samaan kurimukseen.  Sehän olisi ollut murha.

Missään tapauksessa en syytä isäntää.  Hän on mitä fiksuin., palvelualttein ja ystävällisin ihminen maan päällä, joka haluaa vain, että kaikilla on mukavaa.

Minä itse olen tullut vanhaksi köntykseksi, joka jokaisella portaalla miettii, että miten tästä eteenpäin mennään, vai mennäänkö ollenkaan. 

Keinutuolikin kovasti jo huojuttaa.