kirjoitus ottaa koteloon.  Vuodatin sydänvereni kertoen päiväni dramaattisista tapahtumista, joista hirvein oli kohtaaminen myyrän kanssa keskellä kirkonkylää.  Siinä seisoimme metrin päässä toisistamme muutaman kauhistuttavan hetken.  Myyrä tuijotti silmät murhanhimosta kiiltäen katulampun valossa.  Uskoisin sen vaanineen kauppakassini sisältöä.  En kuitenkaan halunnut antaa periksi, sillä muikut oli tarkoitettu uskolliselle kissalleni ja leivät maitoineen nälkäänäkeville minulle ja vaimolle.

Siksi tein viimeisen epätoivoisen eleen, nostin käteni kämmen ojennettuna ikäänkuin karateiskuun.  Olin elokuvissa nähnyt.  Myyrän hermot pettivät ja se väistyi lumettomen vihreälle palloilukentälle vaanimaan muita varakkaita ohikulkijoita.

Kissa sai muikkunsa.

Tällaista ja paljon muuta kirjoitin bittiavaruuteen.  Jos se sotkeutuu jonkun jalkoihin, niin ei tarvitse palauttaa.