Olin tänää pussissa mennen tullen pehmeällä peellä. Kaupungissa on ihan kätevää käydä, kun pysäkille on kävelymatkaa 200 metriä - ellei sitten ole jotain painavaa ostettavaa.  Kävin kuopuksen tykönä, juotiin kupit kahvia, ostettiin yksi tietokone - ei minulle - joulupakettiin. Poika toi sitten Toyotallaan keskustaan torin maanalaiseen pysäköintihalliin, josta hajauduimme asioillemme.  Synkkiä paikkoja nuo manalaiset parkkihallit.  Siellä ei Orfeuskaan viihtyisi, puhumattakaan Eyridykestä vai mikä europyykkäri se oli.  Jos olisin oman autoni sinne jättänyt, en sitä olisi koskaan enää löytänyt.  Todennäköisesti harhailisin siellä hukassa ensi viikollakin.  Joutuisin jäämään sinne ainakin kaamoksen ajaksi kerjäämään elantoni ja nukkumaan öljyisellä betonilla peittona vain varastettu, repaleinen ja likainen auton suojapeitto.  Vasta keväällä osaisin ryömiä viime voimillani kohti tuuletusaukosta pilkistävää valoa kohti silmät puolisokeina jarruvalojen lailla hohtaen.  Tehtäisiköhän siitäkin elokuva, kuten siitä yhdestä passittomasta joka juuttui vuosiksi kansainväliselle lentokentälle.  Ei minullakaan ole voimassa olevaa passia. Vastanäyttelijäkseni haluan, hm...ei väliä.  Mutta nuoruus ja kauneus olisi varmaankin etu.  Ja ei mielellään yli 170cm, sillä minun on aika vaikea keskittyä intohimoiseen suudelmaan, jos samanaikaisesti joudun seisomaan kiikkerällä talousjakkaralla. Lisäksi käyttäisin Harrison Fordin tai Clint Eastwoodin tapaan kahta ilmettäni.  Kolmannen jättäisin reserviin yllättäviä tilanteita varten, esim. siihen että se jakkara menisi nurin.

Kävin Sokoksen herkkupuolella ostamassa tuoreen leivän, puoli kiloa hevosen suikaleita (hevostytöt älkööt lukeko) ja valkosipulisuolakurkkuja.  Kohtasin myös ihanan, ruskeaksi paahtuneen tipusen, johon tunsin välittömästi syvää lihanhimoa puhtaimmillaan.  Lähti mukaan.

Valkosipulin ja tipun huumaavan tuoksun ympäröimänä nousin sitten busiin kotimatkalle.  Tarkoitus oli ostaa myös uusi pyöräkassi, kun vanha on puoliksi invalidi peruuttaessani kesällä autolla sen päälle.  En kuitenkaan kerennyt, kun seuraavaa kyytiä olisi pitänyt odottaa kaksi tuntia.  Enkä malttanutkaan kun piti päästä sen tipun kimppuun.

Vaimokin tykkäsi kovasti siitä grillatusta broilerista.  Ja jäi vielä huomiseksikin.  Niin lihainen se oli.