seuraaviin olympialaisiin.  Ne ovat tuossa ihan naapurissa, Lontoossa.  Sinne pääsee uimalla.  Ensin kroolaan Lahteen, sitten Päijännetunnelia pitkin Hesaan ja Lontoo onkin parin pienen meren takana.  Matkalla voi käydä kaljalla Kööpenhaminassa.  Pitää ottaa kumminkin merikartta mukaan, ettei eksy poukamiin. 
Näihin kisoihin valmentautuminen menikin nappiin: jaksoin hyvin koko maratonin, vaikka vauhti olikin ihan hirveä.  Se Toyotan kenialainen edustaja oli aivan omaa luokkaansa, mutta ansiokkaasti minäkin valvoin koko juoksun ajan, vieläpä katsoin suomalaistenkin maaliintulon (kumpikin puhuu huonoa suomea).  Ihan hyvin juostu, eikä tarvinnut puhua millään kielellä, vaikka toinen on peräti tohtoriksi väitellyt.
Kissakin poikkesi sisälle hyla-maidolle siinä kolmen maissa, pesi turkkinsa ja häipyi taas yöhön.  Kantaa katti kunniakkaasti Kulkuri-nimeään.  Annahan olla, kun hallat tulevat.  Tänään päivällä tosin lämmitteli mustia kylkiään auringon paisteessa oikein mukavissa tunnelmissa.  Ei halunnut edes sisälle syömään, vaan herralle piti kantaa sapuskat ja maidot ulkopenkille.  Itsekin nautin harvinaisesta valoilmiöstä käväisten kylällä hakemassa lisää hiivaa.  Jos innostuisi tekemään lisää juustosarvia alkuviikosta.  Kananpojan koivetkin lähtivät mukaan grilliin pantaviksi.  Ja tietysti kissalle pehmeää pussiruokaa.  Se olikin jo nälissään penkillä odottamassa, joten puoli pussia kävi heti kaupaksi.  Siinä otsaltani hikeä pyyhkiessä yksi siilikin kurkisti pusikosta katse kysyen, että missäs mun ruoka.  Piti kiireesti hakea kuivamuinaa eteisestä.  Onneksi ei ole enää kotona lapsia, jotka juoksisivat puolimatkaan vastaan huutaen nälkäänsä.
Pitihän sitä sitten sisälle päästyä tehdä vielä ohraleivät itselle ja vaimolle.  On tuossa yksi koskenlaskijalla lastattu keittiön pöydällä mahdollista yönälkää varten.  En aio kuitenkaan koko yötä valvoa, kun ne omituiset olumppialaisetkin loppuivat.  Pitää välillä nukkua, että jaksaa sitten kaiken muotoisille eläville kantaa ruokaa milloin mihinkin penkille, pöydälle tai puskan viereen.  Onneksi lintujen talvisyöttöön on vielä aikaa.  Kesäsyöton lopetin muutama viikko sitten, kun poikaset lentelivät jo omilla siivillään.  Taitaa oravillakin olla omat menonsa, kun ei ole näkynyt.  Varmaan lomamatkalla jossain päin Suomea.
Huomenna teen itsekin lomamatkan villiintyneeseen puutarhaan.  Otan kompassin mukaan, niin pysyn selvillä ilmansuunnista.  Kännykkäkin on tarpeen, että voin sitten soittaa hätäkeskukseen olevani ukonputkien ja nokkosten järjestämässä väijytyksessä.  Ei muuta kuin reppu täyteen evästä ja menoksi, jos ei ole liian kuuma.  Tai kylmä.  Saattahan se sataakin.