Pirki jäi seisomaan pojan yläpuolelle kädet lanteilla.
- Mitäs sanot?
- Höh.
Poika tiiraili Pirkin punaisia uimahousuja.  Housut kuin housut.
- Ihanhan nuo on punaset.
Hölmö!  Katos ny vähän tarkemmin.  Mulla on pikinit.
Voihan pyhän pirkitan pikinit, eihän sillä ollu ees tissejä.  Voiko ne kasvaa yhessä yössä.  Eilen sillä oli pelkät uikkarit eikä tietookaan mistään...  No, jos ne oli vaan suitsait poksahtaneet piilosta pintaan.  Näyttäisiköhän se.  Ei sitä osaa kaveria silleen kattoa, vaikka tyttö onkin.  Tommonen laiha luikuri.  Mokomien lappujen takia päivä oli ihan pilalla.  Rupee myt vielä kotkottamaan, poika mietti pahantuulisena ja liukui hiljaa veden alle.
Pirki tuli perässä jalat edellä hopeisen kuplavanan ympäröimänä.  Punaiset rintsikat vilkkuivat kuplien keskellä aiheuttaen oudon sytkähdyksen tunteen.  Oli pakko nousta pintaan hengittämään syvään toisella kädellä laiturista pidellen.  Pirki putkahti viereen, aivan liki.  Sen vihreissä silmissä kipunoi kultaisia pilkkuja, kun se katsoi poikaa.
- Uijaanko niemen kärkeen?
- Joo, poika helpottui ja laskeutui uimasilleen; tyttö perässä. 
He ylittivät suiston, johon oli kertynyt joen mukanaan tuomaa mutaa paikka paikoin niin, että jalka pölläytti veden sameaksi.  He könysivät puhumattomina Nurmisen sahan jäterimoista rustatun niementapaisen kärkeen, jossa könötti vanha venevaja.  Järvenselältä puhaltava tuuli veti ihon kananlihalle.  Oli hankala kahlata limaisia rimoja pitkin ruohoiseen rantaan.  Isän pitkäkeulainen , perästä avoin moottorivene oli vajan järvenpuoleisessa päässä vielä teloilla. 
Poika jäi kylmissään nojailemaan veneen laitaan.  Pirki oli jo kerennyt istumaan veneen sisäpuolelle sivupenkille käsivarret levällään laitoja pitkin, pää takakenossa silmät kiinni.  kuin havahtuen ojensi sitten kätensä.
- Tuu sisäpuolelle, täällä on ihan lämmintä.
Poika epäröi, mutta tarttui sitten ojennettuun käteen ja kiipesi reunan yli.  Tyttö piti edelleen kädestä.
- Anna pusu!
Poika säikähti.  Mitä se...  Poika kuuli tajuamatta.
- Mitä?
- Anna ny!  Mä voin lämmittää.
Poika työnsi Pirkiä loitommas.  Se oli ihmeen vahva ja pääsi jo ihan lähelle.
- Mattii!  Missä sinä olet? 
Se oli äidin ääni.  Eikä se tullut pihasta, vaan aika läheltä.  Pirki päästi nopeasti irti ja poika kurkkasi veneen laidan yli pitkin vajan sivua.
- Siellähän sinä oletkin.  Lähetään isän kanssa kaupunkiin.  Toini katsoo Tuulan ja Karin perään.  Ostetaan samalla sinulle ne tennarit.
Puhuessaan äiti oli tullut melkein veneen luo.  Poika vilkaisi Pirkiä, joka kyyristeli säikähtäneenä veneen pohjalla.
- Joo, mää tuun.
- Etkös sinä uimassa ollutkaan, kun et palele?  Naamakin ravunpunainen.  Tukka on kyllä märkä.
- Olin mä, mutta aurinko paistaa kuumasti veneeseen.
- Jokos Pirki meni kotiinsa?
- Joo, meni se.
Saunalta poika katsoi taakseen.  Pirkiä ei näkynyt.  Poika ajatteli kultaisia pilkkuja sen silmissä.

Loppu.